Kotimaa http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Mon, 21 Jan 2019 14:09:38 +0200 fi Nyt nähtiin Hjallis Harkimon yllätys, joka voi kaataa koko soten http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268136-nyt-nahtiin-hjallis-harkimon-yllatys-joka-voi-kaataa-koko-soten <p>Juha Sipilän (kesk) hallituksen tärkeimmäksi nimetty hanke, sote-uudistus, horjahti entistä pahemmin, kun hallituspuolue sinisistä Liike Nytin eduskuntaryhmään loikannut Maria Lohela siirtyi uudistuksen vastustajien puolelle.</p><p>Lohela vaihtoi eduskuntaryhmää Harry Hjallis <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269820-tassa-hjallis-harkimon-jattiyllatys-kansanedustaja-lohela-liike-nytiin">Harkimon otettua häneen yhteyttä</a>. Siirtymä oli siis vahvasti Harkimon rakentama yllätys.</p><p>Tuorein tilannearvio on, että Sipilän hallituksella on takanaan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10606236">niukkaakin niukempi enemmistö 100&ndash;99</a>. Ääniä on jaossa 199, sillä eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) ei saa äänestää.</p><p>Matematiikka perustuu siihen, että hallituspuolueiden Elina Lepomäki (kok) ja Susanna Koski (kok) äänestävät suurella todennäköisyydellä vastustajien puolella. Näin he <a href="https://www.verkkouutiset.fi/sote-aanestyksesta-on-tulossa-tiukka-voimasuhteet-101-98/">ovat julkisuuteen kertoneet</a>.</p><p>Ratkaisevaa oli myös se, että oman ryhmänsä perustanut ex-keskustalainen Paavo Väyrynen palasi eduskuntaan ja korvasi siellä keskustalaisen Mikko Kärnän. <a href="https://www.verkkouutiset.fi/paavo-vayrynen-aanestan-sote-uudistusta-vastaan/">Väyrynen on myös kertonut</a> äänestävänsä hallituksen sotea vastaan.</p><p>Perussuomalaista sinisten riveihin vuonna 2017 siirtynyt Lohela haluaa tukea Harkimon operoimaa Liike Nytiä lähtemättä ehdolle eduskunta- tai eurovaaleihin.</p><p>Lohela kertoi tänään järjestetyssä tiedotustilaisuudessa <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269820-tassa-hjallis-harkimon-jattiyllatys-kansanedustaja-lohela-liike-nytiin">äänestävänsä sote-uudistusta vastaan</a>, jos asia tulee eduskunnan käsittelyyn. </p><p>Jos sote kaatuu, menee nurin myös maakuntauudistus. Tämä olisi iso tekijä kevään eduskuntavaaleissa.</p> Juha Sipilän (kesk) hallituksen tärkeimmäksi nimetty hanke, sote-uudistus, horjahti entistä pahemmin, kun hallituspuolue sinisistä Liike Nytin eduskuntaryhmään loikannut Maria Lohela siirtyi uudistuksen vastustajien puolelle.

Lohela vaihtoi eduskuntaryhmää Harry Hjallis Harkimon otettua häneen yhteyttä. Siirtymä oli siis vahvasti Harkimon rakentama yllätys.

Tuorein tilannearvio on, että Sipilän hallituksella on takanaan niukkaakin niukempi enemmistö 100–99. Ääniä on jaossa 199, sillä eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) ei saa äänestää.

Matematiikka perustuu siihen, että hallituspuolueiden Elina Lepomäki (kok) ja Susanna Koski (kok) äänestävät suurella todennäköisyydellä vastustajien puolella. Näin he ovat julkisuuteen kertoneet.

Ratkaisevaa oli myös se, että oman ryhmänsä perustanut ex-keskustalainen Paavo Väyrynen palasi eduskuntaan ja korvasi siellä keskustalaisen Mikko Kärnän. Väyrynen on myös kertonut äänestävänsä hallituksen sotea vastaan.

Perussuomalaista sinisten riveihin vuonna 2017 siirtynyt Lohela haluaa tukea Harkimon operoimaa Liike Nytiä lähtemättä ehdolle eduskunta- tai eurovaaleihin.

Lohela kertoi tänään järjestetyssä tiedotustilaisuudessa äänestävänsä sote-uudistusta vastaan, jos asia tulee eduskunnan käsittelyyn.

Jos sote kaatuu, menee nurin myös maakuntauudistus. Tämä olisi iso tekijä kevään eduskuntavaaleissa.

]]>
57 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268136-nyt-nahtiin-hjallis-harkimon-yllatys-joka-voi-kaataa-koko-soten#comments Kotimaa Sote-uudistus Mon, 21 Jan 2019 12:09:38 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268136-nyt-nahtiin-hjallis-harkimon-yllatys-joka-voi-kaataa-koko-soten
Päättäjät ovat sallineet arjen turvallisuuden murentua http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268095-paattajat-ovat-sallineet-arjen-turvallisuuden-murentua <p>Järkyttävät, lapsiin kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt Oulussa ja Helsingissä ovat nostaneet Suomessa poliittisen myrskyn. On oikein, että eduskuntapuolueet ovat löytäneet yksimielisyyden siitä, miten tilanteeseen reagoidaan &ndash; nopeasti ja riittävän jyrkästi. Yhteiskunnan on annettava selvä viesti, että se ei siedä tällaista. Tässä ei ole mitään epäselvää.<br /><br />Keskustelu toivottavasti johtaa siihen, että seksuaalisen häirinnän ja väkivallan vähättely ja mitätöiminen Suomessa loppuu. Siitä, millaisesta ilmiöstä on kyse, <a href="http://annakontula.fi/2019/01/13/mita-raiskauksille-pitaisi-tehda/">kirjoittaa</a> hyvin ilmiötä 20 vuotta tutkinut Vasemmistoliiton kansanedustaja, yhteiskuntatieteiden tohtori<strong> Anna Kontula</strong>. Iso kysymys onkin, kiinnostaako kotoisia oikeistopopulistejamme vastenmielisen ongelman ratkaisu vai ainoastaan ihmisryhmien syyttely?<br /><br />Samalla vaalipaineet ovat saaneet jo omituisia muotoja. <strong>Juha Sipilän </strong>hallitus on ilmoittanut <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005969849.html">selvittävänsä, v</a>oitaisiinko YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksiin liittyvistä sopimusjärjestelyistä tulkintojen osalta jotenkin tinkiä.<br /><br />Eikö kansainvälisen oikeuden ja sopimusjärjestelmän kunnioittamisen pitänyt olla yksi &quot;<a href="https://www.suomenmaa.fi/uutiset/paaministeri-sipila-huipputapaamisesta-halpaa-suomikuvan-eteenpain-vientia-6.3.396194.823fad6dd2">Suomelle keskeisiä asioita</a>&quot;, ulkopolitiikan ja kansainvälisen aseman kulmakiviä?<br /><br />Kansainvälisen sopimusjärjestelmän kunnioittamisesta Suomi on antanut tukiopetusta isoillekin maailman maille. Nytkö Sipilän-Orpon-Soinin hallitus uhraisi Suomen esimerkin voiman omalle vaalipaniikilleen ja yhden hallituspuolueen hajautumisesta aiheutuneella äärioikeiston poliittiselle paineelle?<br /><br />Suomen sisällä on varmasti tarpeeksi, myös kovia keinoja puuttua seksuaalirikoksiin. Kansainvälisten sopimusten kyseenalaistaminen tuskin edes johtaa lopputuloksiin rikosten torjunnassa.<br /><br />Inhoa oikeutetusti herättäneet seksuaalirikosepäilyt ovat samalla osa isompaa kokonaisuutta. Kyse on siitä, että nykyiset päättäjät ovat antaneet arkipäivän turvallisuuden Suomessa murentua.<br /><br />Osa ilmiötä on alun perin Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005949603.html">paljastus</a> poliisin sisäisistä ohjeista, jonka mukaan valtaosa niin sanotuista massarikoksista pitää jättää tutkimatta. Poliiseja on yksinkertaisesti liian vähän, jotta he ehtisivät hoitaa kaikki hommansa.<br /><br />Oikeusministeri<strong> Antti Häkkänen </strong><a href="https://www.suomenmaa.fi/uutiset/oikeusministeri-hakkanen-uutissuomalaiselle-myos-pienet-omaisuusrikokset-pitaa-pystya-tutkimaan-6.3.461399.77941eb532">katsoo</a>, että &rdquo;resurssien niukkuus ei saa estää rikosten tutkimista&rdquo;. Ministeri Häkkänen, juuri niukkuus on este ja syy sille, että liian isoa osaa rikoksista ei tutkita.<br /><br />Häkkäsen olisi syytä kuunnella oman ministeriönsä kansliapäällikköä <strong>Pekka Timosta</strong>, joka on julkisuudessa <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10597350">sanonut</a>, Suomessa on &rdquo;oikeusvaltion hoidon resurssipula. Se menee koko hallinnon läpi. Joka kohdasta puuttuu jotakin.&rdquo;<br /><br />Valtakunnansyyttäjä <strong>Raija Toiviainen </strong>on kiinnittänyt huomiota siihen, että myös syyttäjiä on liian vähän. Vaikka poliisi ehtisi tutkia, juttupinot syyttäjien pöydällä ovat liian korkeita.<br /><br />Esimerkiksi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla keskimääräinen aika rikosilmoituksesta tuomioon on <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/91aa7de0-ac8a-4257-98de-6e05c3661134">23 kuukautta</a>. Se on liikaa.<br /><br />Viime aikoina hallituksen ja Suomen turvallisuudesta vastaavan virkakoneiston aika on kuitenkin mennyt lähinnä ulkomailta tuotettujen muoti-ilmiöiden perässä juoksemiseen.<br /><br />Niin sanotun kokonaisturvallisuuden nimissä lisärahaa ja -valtuuksia sekä valtavasti huomiota on kanavoitu Suojelupoliisille, sotilastiedustelulle ja muulle hybridihypetykselle, jolla ei ole juuri kosketusta tavallisten ihmisten elämään. Supon arvioissa jopa Kiinan lahjoittamat Ähtärin pandat ovat hybridivaikuttamista. Pitäisikö pandojen vahtaamisen sijaan panostaa reaalimaailman asioihin?<br />&nbsp;<br />Arjen turvallisuus on sitä, että voi rauhallisin mielin laskea lapset yksin kouluun ja harrastuksiin. Että ikäihmiset uskaltavat kulkea pimeälläkin ulkona. Että lomalle voi lähteä ilman pelkoa murtovarkaista. Yhä enemmän se tarkoittaa myös sitä, että netissä erilaiset hyväksikäyttäjät eivät vaani lapsia. Ja jos yrittävät, he jäävät kiinni.<br /><br />Suomen pitää tulevaisuudessakin olla maa, jossa tasavallan presidentti voi huippukokouksen jälkeen mennä terassille oluselle ilman suljettuja katuja ja luoksepääsemätöntä turvamiesarmeijaa.<br /><br />Tällaisen Suomen puolustaminen on arvo itsessään. Se tarkoittaa, että rikokset tutkitaan, syytetään ja tuomitaan säällisessä ajassa. Se on sitäkin, että poliisi on läsnä katukuvassa.<br /><br />Samalla rikosten uhrien auttamiseen ja kärsimysten korvaamisen on panostettava voimakkaasti. Mutta tämähän unohtuu usein niiltä, joilla on vaalikiireitä vain leimata kokonaisia maahanmuuttajaryhmiä turvallisuusuhaksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Järkyttävät, lapsiin kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt Oulussa ja Helsingissä ovat nostaneet Suomessa poliittisen myrskyn. On oikein, että eduskuntapuolueet ovat löytäneet yksimielisyyden siitä, miten tilanteeseen reagoidaan – nopeasti ja riittävän jyrkästi. Yhteiskunnan on annettava selvä viesti, että se ei siedä tällaista. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Keskustelu toivottavasti johtaa siihen, että seksuaalisen häirinnän ja väkivallan vähättely ja mitätöiminen Suomessa loppuu. Siitä, millaisesta ilmiöstä on kyse, kirjoittaa hyvin ilmiötä 20 vuotta tutkinut Vasemmistoliiton kansanedustaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Anna Kontula. Iso kysymys onkin, kiinnostaako kotoisia oikeistopopulistejamme vastenmielisen ongelman ratkaisu vai ainoastaan ihmisryhmien syyttely?

Samalla vaalipaineet ovat saaneet jo omituisia muotoja. Juha Sipilän hallitus on ilmoittanut selvittävänsä, voitaisiinko YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksiin liittyvistä sopimusjärjestelyistä tulkintojen osalta jotenkin tinkiä.

Eikö kansainvälisen oikeuden ja sopimusjärjestelmän kunnioittamisen pitänyt olla yksi "Suomelle keskeisiä asioita", ulkopolitiikan ja kansainvälisen aseman kulmakiviä?

Kansainvälisen sopimusjärjestelmän kunnioittamisesta Suomi on antanut tukiopetusta isoillekin maailman maille. Nytkö Sipilän-Orpon-Soinin hallitus uhraisi Suomen esimerkin voiman omalle vaalipaniikilleen ja yhden hallituspuolueen hajautumisesta aiheutuneella äärioikeiston poliittiselle paineelle?

Suomen sisällä on varmasti tarpeeksi, myös kovia keinoja puuttua seksuaalirikoksiin. Kansainvälisten sopimusten kyseenalaistaminen tuskin edes johtaa lopputuloksiin rikosten torjunnassa.

Inhoa oikeutetusti herättäneet seksuaalirikosepäilyt ovat samalla osa isompaa kokonaisuutta. Kyse on siitä, että nykyiset päättäjät ovat antaneet arkipäivän turvallisuuden Suomessa murentua.

Osa ilmiötä on alun perin Helsingin Sanomien paljastus poliisin sisäisistä ohjeista, jonka mukaan valtaosa niin sanotuista massarikoksista pitää jättää tutkimatta. Poliiseja on yksinkertaisesti liian vähän, jotta he ehtisivät hoitaa kaikki hommansa.

Oikeusministeri Antti Häkkänen katsoo, että ”resurssien niukkuus ei saa estää rikosten tutkimista”. Ministeri Häkkänen, juuri niukkuus on este ja syy sille, että liian isoa osaa rikoksista ei tutkita.

Häkkäsen olisi syytä kuunnella oman ministeriönsä kansliapäällikköä Pekka Timosta, joka on julkisuudessa sanonut, Suomessa on ”oikeusvaltion hoidon resurssipula. Se menee koko hallinnon läpi. Joka kohdasta puuttuu jotakin.”

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on kiinnittänyt huomiota siihen, että myös syyttäjiä on liian vähän. Vaikka poliisi ehtisi tutkia, juttupinot syyttäjien pöydällä ovat liian korkeita.

Esimerkiksi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla keskimääräinen aika rikosilmoituksesta tuomioon on 23 kuukautta. Se on liikaa.

Viime aikoina hallituksen ja Suomen turvallisuudesta vastaavan virkakoneiston aika on kuitenkin mennyt lähinnä ulkomailta tuotettujen muoti-ilmiöiden perässä juoksemiseen.

Niin sanotun kokonaisturvallisuuden nimissä lisärahaa ja -valtuuksia sekä valtavasti huomiota on kanavoitu Suojelupoliisille, sotilastiedustelulle ja muulle hybridihypetykselle, jolla ei ole juuri kosketusta tavallisten ihmisten elämään. Supon arvioissa jopa Kiinan lahjoittamat Ähtärin pandat ovat hybridivaikuttamista. Pitäisikö pandojen vahtaamisen sijaan panostaa reaalimaailman asioihin?
 
Arjen turvallisuus on sitä, että voi rauhallisin mielin laskea lapset yksin kouluun ja harrastuksiin. Että ikäihmiset uskaltavat kulkea pimeälläkin ulkona. Että lomalle voi lähteä ilman pelkoa murtovarkaista. Yhä enemmän se tarkoittaa myös sitä, että netissä erilaiset hyväksikäyttäjät eivät vaani lapsia. Ja jos yrittävät, he jäävät kiinni.

Suomen pitää tulevaisuudessakin olla maa, jossa tasavallan presidentti voi huippukokouksen jälkeen mennä terassille oluselle ilman suljettuja katuja ja luoksepääsemätöntä turvamiesarmeijaa.

Tällaisen Suomen puolustaminen on arvo itsessään. Se tarkoittaa, että rikokset tutkitaan, syytetään ja tuomitaan säällisessä ajassa. Se on sitäkin, että poliisi on läsnä katukuvassa.

Samalla rikosten uhrien auttamiseen ja kärsimysten korvaamisen on panostettava voimakkaasti. Mutta tämähän unohtuu usein niiltä, joilla on vaalikiireitä vain leimata kokonaisia maahanmuuttajaryhmiä turvallisuusuhaksi.

]]>
28 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268095-paattajat-ovat-sallineet-arjen-turvallisuuden-murentua#comments Kotimaa Arjen turvallisuus Juha Sipilän hallitus Oulun seksuaalirikokset Sun, 20 Jan 2019 16:10:42 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268095-paattajat-ovat-sallineet-arjen-turvallisuuden-murentua
Kioton päiväkirja http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268076-kioton-paivakirja <p>Terveisiä Kiotosta. Saavuin juuri lentäen Japaniin, tarkoituksena vierailla ydinvoimaloissa. Kun mainitsin asiasta ennakkoon Twitterissä, sain joitakin varoituksia säteilyannoksista. Toinen taas pyysi kirjoittamaan siitä, mitä kiertueella näen.&nbsp;</p><p>Olin vuosi sitten vastaavalla reissulla, ja kävin mm. Fukushimassa. Mittasimme tosiaankin sitä säteilyä, ja se oli niin alhaisella tasolla, että sain suuremman säteilyannoksen lentäessäni Japaniin. Silti aiheella pelottelu myy,&nbsp;<a href="https://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2018/02/02/aurinkopaneelit-tuottavat-300-kertaa-enemman-jatetta-kuin-ydinvoima/">kuten vuosi sitten blogissani kuvasin</a>: Kun Greenpeace kaksi vuotta sitten varoitti radiologisesta hätätilanteesta Fukushimassa, se unohti että samalla perusteella pitäisi evakuoida koko Suomen kansa, koska luonnollinen maaperästä johtuva säteily on meillä suurempaa, ja viittasin&nbsp;<strong>Janne Korhosen</strong>&nbsp;<a href="http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231950-hei-greenpeace-voisitteko-loytaa-meille-suomalaisille-loskattoman-kodin">havainnolliseen blogikirjoitukseen</a>. On myös aiheellista muistuttaa, ettei Fukushiman onnettomuudessa kukaan kuollut säteilyyn. Kaksi menehtyi vetyräjähdykseen voimalassa. Kiertueen järjestäjä on hallitusta lähellä oleva Japanin energiataloudellinen instituutti IEEJ ja ERIA, ASEAN-maiden ja Itä-Aasian taloudellinen tutkimuskeskus. Viikon ajan siirrymme paikkakunnalta toiselle ja käymme läpi syitä, miksi Japani tarvitsee ydinvoimaa edelleen.&nbsp;</p><p>Syy on ilmeinen: energiantuotannon päästöt ovat nousseet tsunamin jälkeen, ilmanlaatu heikentynyt, eikä uusiutuva energia ole kyennyt paikkaamaan ydinvoiman vähentämisestä syntynyttä aukkoa. Japanissa tehtiin heti kunnianhimoiset suunnitelmat maan energiantuotannon uudistamisesta uusiutuvan energian suuntaan. Mikä on tilanne nyt? Sama kuin Euroopassa: ydinvoiman alasajo merkitsee fossiilisen energian osuuden kasvua. Muun muassa aurinkoenergian kohdalla on myös havahduttu jätteen valtavaan määrään.&nbsp;</p><p>Mutta tilanne vaatii tietoa, faktoja legendan sijaan. Siksi meneillään on<br />Public Acceptance Week, energiaa koskevat kansalaiskeskustelut, joita olen toteuttamassa muutaman muun vieraan kanssa. Käymme ydinvoimapaikkakunnilla ja järjestämme keskusteluja energiaratkaisuista. Myös vastustajat ovat tervetulleita.&nbsp;</p><p>Itse olen hyvä esimerkki tyypillisestä vastustajasta, humanistitaustaisesta naisesta, joskin jouduin muuttamaan kantani kun poliitikkona oli järkevää tutustua faktoihin. Tulin siihen johtopäätökseen, että ydinvoima on vaarallisinta siellä, missä sitä ei käytetä. Yksikään energiamuoto ei ole harmiton, mutta tämä kuuluu vähiten harmillisiin, jos ajatellaan ympäristökuormaa, tarvittavia materiaaliresursseja ja energiantuotantomuodon uhreja tuotettua kilowattituntia kohden. Kannatan ydinvoimaa yhtenä energiaratkaisuna, hyvänä ja luotettavana perusvoimana. Isojen voimaloiden aika alkaa kuitenkin lähivuosikymmeninä olla ohi, ja tulevaisuudessa näemme toivottavasti pieniä modulaarisia voimaloita. Samalla kannatan kaikkea uusiutuvaa siellä, missä se on järkevässä käytössä ja taloudellisesti mielekästä.</p><p>Viikkomme alkaa huomenna maanantaina teknisellä vierailulla Higashi-Maizurussa Takahaman ydinvoimalassa, joka kuuluu Kioton prefektuuriin. Yritän pitää jonkinlaista päiväkirjaa kuluvan viikon aikana ja kirjata ylös tunnelmia. Tulossahan on ilmastovaalit, jos olen mitään ymmärtänyt, ja energia liittyy siihen aivan olennaisesti. Poliitikot vannovat uusiutuvan nimeen ilmaston pelastamiseksi, mutta eivät kerro kansalaisille mittakaavoja, koska eivät luultavasti itsekään niitä ymmärrä. Tuulesta ja auringosta saadaan tällä hetkellä alle kaksi prosenttia kokonaisenergiasta. Hyvä kysymys on, ovatko he valmiit tuomitsemaan maailman energiaköyhyyteen. Se on tappava skenaario.</p><p>Lähes aina, kun yhteiskunta on korvannut jonkin energiamuodon toisella, se on siirtynyt vähemmän tehokkaasta kohti tehokkaampaa ja luotettavampaa energiamuotoa. Tällä kertaa muutos on päinvastainen: fossiilisen energian korvaaminen pelkästään uusiutuvilla tarkoittaa siirtymistä energiaan, joka on vähemmän tehokasta ja vähemmän luotettavaa. Tästä ihmiskunnalla ei ole itse asiassa riittävää kokemusta. Uusiutuvien käyttämisen hyöty realisoituu vasta sitten kun varastoinnin ongelma on ratkaistu kestävällä tavalla. Energian tuotannon kasvavat päästöt uusiutuviin ankarasti satsanneissa maissa kuten Saksassa, on saanut monet kysymään, onko tuulen ja auringon osuuden kasvulle rajat. Toistaiseksi siltä näyttää.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terveisiä Kiotosta. Saavuin juuri lentäen Japaniin, tarkoituksena vierailla ydinvoimaloissa. Kun mainitsin asiasta ennakkoon Twitterissä, sain joitakin varoituksia säteilyannoksista. Toinen taas pyysi kirjoittamaan siitä, mitä kiertueella näen. 

Olin vuosi sitten vastaavalla reissulla, ja kävin mm. Fukushimassa. Mittasimme tosiaankin sitä säteilyä, ja se oli niin alhaisella tasolla, että sain suuremman säteilyannoksen lentäessäni Japaniin. Silti aiheella pelottelu myy, kuten vuosi sitten blogissani kuvasin: Kun Greenpeace kaksi vuotta sitten varoitti radiologisesta hätätilanteesta Fukushimassa, se unohti että samalla perusteella pitäisi evakuoida koko Suomen kansa, koska luonnollinen maaperästä johtuva säteily on meillä suurempaa, ja viittasin Janne Korhosen havainnolliseen blogikirjoitukseen. On myös aiheellista muistuttaa, ettei Fukushiman onnettomuudessa kukaan kuollut säteilyyn. Kaksi menehtyi vetyräjähdykseen voimalassa. Kiertueen järjestäjä on hallitusta lähellä oleva Japanin energiataloudellinen instituutti IEEJ ja ERIA, ASEAN-maiden ja Itä-Aasian taloudellinen tutkimuskeskus. Viikon ajan siirrymme paikkakunnalta toiselle ja käymme läpi syitä, miksi Japani tarvitsee ydinvoimaa edelleen. 

Syy on ilmeinen: energiantuotannon päästöt ovat nousseet tsunamin jälkeen, ilmanlaatu heikentynyt, eikä uusiutuva energia ole kyennyt paikkaamaan ydinvoiman vähentämisestä syntynyttä aukkoa. Japanissa tehtiin heti kunnianhimoiset suunnitelmat maan energiantuotannon uudistamisesta uusiutuvan energian suuntaan. Mikä on tilanne nyt? Sama kuin Euroopassa: ydinvoiman alasajo merkitsee fossiilisen energian osuuden kasvua. Muun muassa aurinkoenergian kohdalla on myös havahduttu jätteen valtavaan määrään. 

Mutta tilanne vaatii tietoa, faktoja legendan sijaan. Siksi meneillään on
Public Acceptance Week, energiaa koskevat kansalaiskeskustelut, joita olen toteuttamassa muutaman muun vieraan kanssa. Käymme ydinvoimapaikkakunnilla ja järjestämme keskusteluja energiaratkaisuista. Myös vastustajat ovat tervetulleita. 

Itse olen hyvä esimerkki tyypillisestä vastustajasta, humanistitaustaisesta naisesta, joskin jouduin muuttamaan kantani kun poliitikkona oli järkevää tutustua faktoihin. Tulin siihen johtopäätökseen, että ydinvoima on vaarallisinta siellä, missä sitä ei käytetä. Yksikään energiamuoto ei ole harmiton, mutta tämä kuuluu vähiten harmillisiin, jos ajatellaan ympäristökuormaa, tarvittavia materiaaliresursseja ja energiantuotantomuodon uhreja tuotettua kilowattituntia kohden. Kannatan ydinvoimaa yhtenä energiaratkaisuna, hyvänä ja luotettavana perusvoimana. Isojen voimaloiden aika alkaa kuitenkin lähivuosikymmeninä olla ohi, ja tulevaisuudessa näemme toivottavasti pieniä modulaarisia voimaloita. Samalla kannatan kaikkea uusiutuvaa siellä, missä se on järkevässä käytössä ja taloudellisesti mielekästä.

Viikkomme alkaa huomenna maanantaina teknisellä vierailulla Higashi-Maizurussa Takahaman ydinvoimalassa, joka kuuluu Kioton prefektuuriin. Yritän pitää jonkinlaista päiväkirjaa kuluvan viikon aikana ja kirjata ylös tunnelmia. Tulossahan on ilmastovaalit, jos olen mitään ymmärtänyt, ja energia liittyy siihen aivan olennaisesti. Poliitikot vannovat uusiutuvan nimeen ilmaston pelastamiseksi, mutta eivät kerro kansalaisille mittakaavoja, koska eivät luultavasti itsekään niitä ymmärrä. Tuulesta ja auringosta saadaan tällä hetkellä alle kaksi prosenttia kokonaisenergiasta. Hyvä kysymys on, ovatko he valmiit tuomitsemaan maailman energiaköyhyyteen. Se on tappava skenaario.

Lähes aina, kun yhteiskunta on korvannut jonkin energiamuodon toisella, se on siirtynyt vähemmän tehokkaasta kohti tehokkaampaa ja luotettavampaa energiamuotoa. Tällä kertaa muutos on päinvastainen: fossiilisen energian korvaaminen pelkästään uusiutuvilla tarkoittaa siirtymistä energiaan, joka on vähemmän tehokasta ja vähemmän luotettavaa. Tästä ihmiskunnalla ei ole itse asiassa riittävää kokemusta. Uusiutuvien käyttämisen hyöty realisoituu vasta sitten kun varastoinnin ongelma on ratkaistu kestävällä tavalla. Energian tuotannon kasvavat päästöt uusiutuviin ankarasti satsanneissa maissa kuten Saksassa, on saanut monet kysymään, onko tuulen ja auringon osuuden kasvulle rajat. Toistaiseksi siltä näyttää. 

]]>
18 http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268076-kioton-paivakirja#comments Kotimaa Sun, 20 Jan 2019 11:50:53 +0000 Eija-Riitta Korhola http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268076-kioton-paivakirja
Soten asiakasmaksujen iso kuva http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268058-soten-asiakasmaksujen-iso-kuva <p>Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) uutisoi 17.1.2018 omat laskelmansa Sipilän hallituksen esittämän uuden asiakasmaksulain (HE 310/2018 vp) vaikutuksista sosiaali- ja terveyspalvelujen eri käyttäjäryhmien kuluihin (<a href="https://blogi.thl.fi/asiakasmaksulaki-2021-miten-kay-pienituloisten-ja-paljon-sairastavien/"><u>https://blogi.thl.fi/asiakasmaksulaki-2021-miten-kay-pienituloisten-ja-paljon-sairastavien/</u></a>). Erityisesti lapsiperheet hyötyisivät alentuneista asiakasmaksuista, mutta toisaalta eläkeläisten maksut nousisivat (kotihoidon maksuja lukuun ottamatta). Kokonaisuutena hallituksen esitys on yritetty rakentaa kustannusneutraaliksi. Vaikka laskelmat on sinänsä tehty asianmukaisesti, on niissä jäänyt huomioimatta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudenkuva. Vuonna 2018 syntyneiden lasten määrä oli pienin sataan vuoteen. Toisaalta vanhusväestön määrä kasvaa. Maksurasituksen uusi jakautuma merkitsee näin ollen todellisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiltä kerättyjen maksujen määrän kasvamista 2020-luvulla. Tämä vastaa hyvin Sipilän hallituksen sote-paketin mallia. Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen kuluista on tarkoitus rahoittaa 1,4 mrd euroa maakuntien perimillä asiakasmaksuilla. Maakunnat voivat toki jättää asiakasmaksuja perimättä, mikä on kuitenkin epätodennäköistä, koska valtion antama rahoitus olisi mitä todennäköisimmin riittämätön palvelutarpeeseen nähden.</p><p>Suomen perustuslain 19 &sect; turvaa jokaiselle oikeuden sekä riittävään perustoimeentulon turvaan että riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Sosiaalisten perusoikeuksien vahva asema Suomen perustuslaissa johtuu niiden säätämishetken tilanteesta. Perusoikeusuudistusta tehtiin keskellä 90-luvun suurta lamaa. Samalla kun Suomen valtiosäännöstä poistettiin eduskunnan vähemmistön mahdollisuus jättää säästölakeja lepäämään, turvattiin perustuslaissa jokaiselle oikeus sosiaaliturvaan, mikä tekee eduskunnan enemmistöllekin vaikeaksi rikkoa hyvinvointivaltion perusteita. Eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin arvioinut sosiaalisiin perusoikeuksiin tavallisilla laeilla kohdistuvia rajoituksia aivan yhtä tiukasti, kuin muitakin perusoikeusrajoituksia. Sosiaaliturvan heikentämistä ajaneet hallitukset ovat kuitenkin kukin vuorollaan turvautuneet ns. salami-taktiikkaan, joista sosiaaliturvasta leikataan pieni pala kerrallaan. Näin yritetään perusturvan heikentäminen saada ainakin näyttämään perustuslain kannalta hyväksyttävältä.</p><p>Perusturvan heikennykset ovat viime vuosina kohdistuneet erityisesti eläkeläisiin. Välillä tuntuu sille, kuin valtiovarainministeriön silmissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävä vanhus olisi yhteiskunnan vihollinen numero yksi. Eläkkeellä olevien kansalaisten toimeentulo-ongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet. Suomessa n. 200&nbsp;000 eläkeläisen arvioidaan elävän köyhyysrajan alapuolella. Käytännössä köyhä eläkeläinen joutuu hakemaan toimeentulotukea taikka vapautusta asiakasmaksuista, jos hän haluaa noista maksuista selvitä. Turvautuminen viimekätiseen sosiaaliturvaan eli toimeentulotukeen tarpeellisten terveyspalvelujen saamiseksi ei kuitenkaan ole sosiaaliturvajärjestelmän kannalta mitenkään tarkoituksenmukaista.</p><p>Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen asiakasmaksut muodostavat vain osan terveydenhuollon käyttäjien omavastuusta. He joutuvat maksamaan omasta pussistaan niin lääkkeistä, hoitotarvikkeista kuin matkakustannuksista. Lääkkeiden ns. maksukatto vuonna 2019 on 572 euroa. Hoitotarvikkeiden jakelun osalta kustannukset vaihtelevat, sillä hoitotarvikkeiden jakelun osalta eri kunnissa on eri sairauksien osalta erilaisia käytäntöjä. On kuitenkin epätodennäköistä, että rahoituksen riittävyyden kanssa kamppailevat maakunnat lisäisivät sote-uudistuksen toteutuessa hoitotarvikkeiden maksutonta jakelua. Matkakulujen korvausten osalta sairausvakuutuksen omavastuiden ns. matkakatto on 300 euroa. Asiakasmaksulakiin ehdotettu asiakasmaksujen maksukatto olisi 683 euroa kalenterivuoden aikana. Yhteensä omavastuut vastaavat keskimääräisen työeläkkeen kuukausimäärää.</p><p>Asiakasmaksujen osuus palvelujen rahoituksesta on Suomessa kansainvälisesti katsottuna korkea. Kotitaloudet maksavat nykyisin noin viidenneksen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttömenoista. Tästä osuudesta 57 prosenttia oli asiakasmaksuja. Hallituksen asiakasmaksulakia koskevan esityksen perustelujen mukaan maksukatto on nykyisin täyttynyt 2,9 prosentilla väestöstä ja 7,4&nbsp;prosentilla tasasuuruisia maksuja maksaneista eli noin 162 000 henkilöllä.</p><p>Asiakasmaksuja perustellaan usein sillä, että ne vähentävät palvelujen turhaa käyttöä ja ohjaavat kysyntää tarkoituksenmukaiseen suuntaa. Allekirjoittaneen oma kokemus ei tue kumpaakaan väitettä. Esimerkiksi HUS perii perumattomista käynneistä korotettua asiakasmaksua. Valtaosa perumattomista käynneistä on kuitenkin mielenterveyspotilaiden käyntejä ja näihin käynteihin maksuilla ei näytä olevan muuta vaikutusta, kuin että maksujen perimiskulut lisäävät mielenterveyspotilaiden toimeentulo-ongelmia. Esimerkki omavastuiden huonosta ohjausvaikutuksesta on taas se, ettei potilas osaa valita lääkettään sen tuoman terveyshyödyn mukaan, vaan korkea omavastuu johtaa helposti hyödyllisenkin lääkkeen käytön laiminlyöntiin.</p><p>Euroopan komission asettama asiantuntijaryhmä (EXHP), jonka tehtävänä on suosittaa komissiolle terveysjärjestelmien taloudellisesti kestävän kehitystä tukevia ratkaisuja, totesi vuonna 2016 antamassaan raportissa (<a href="https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/015_access_healthservices_en.pdf"><u>https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/015_access_healthservices_en.pdf</u></a>), että EU:n jäsenmaiden tulisi pitää terveyspalvelujen käyttäjien itse maksama osuus (out-of-pocket expenses) mahdollisimman pienenä ja näin varmistaa terveyspalvelujen saatavuus koko väestölleen. Valitettavasti hallituksen asiakasmaksulakiesitys ei suositusta noudata. Suomalaisen sosiaaliturvan isossa kuvassa terveydenhuollon verorahoitteista osuutta pyritään eri tavoin supistamaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että luottamus sosiaaliturvan riittävyyteen on suomalaisen yhteiskunnan vakauden perustaa ja että isollakaan määrällä hävittäjälentokoneita ei voida turvata yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) uutisoi 17.1.2018 omat laskelmansa Sipilän hallituksen esittämän uuden asiakasmaksulain (HE 310/2018 vp) vaikutuksista sosiaali- ja terveyspalvelujen eri käyttäjäryhmien kuluihin (https://blogi.thl.fi/asiakasmaksulaki-2021-miten-kay-pienituloisten-ja-paljon-sairastavien/). Erityisesti lapsiperheet hyötyisivät alentuneista asiakasmaksuista, mutta toisaalta eläkeläisten maksut nousisivat (kotihoidon maksuja lukuun ottamatta). Kokonaisuutena hallituksen esitys on yritetty rakentaa kustannusneutraaliksi. Vaikka laskelmat on sinänsä tehty asianmukaisesti, on niissä jäänyt huomioimatta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudenkuva. Vuonna 2018 syntyneiden lasten määrä oli pienin sataan vuoteen. Toisaalta vanhusväestön määrä kasvaa. Maksurasituksen uusi jakautuma merkitsee näin ollen todellisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiltä kerättyjen maksujen määrän kasvamista 2020-luvulla. Tämä vastaa hyvin Sipilän hallituksen sote-paketin mallia. Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen kuluista on tarkoitus rahoittaa 1,4 mrd euroa maakuntien perimillä asiakasmaksuilla. Maakunnat voivat toki jättää asiakasmaksuja perimättä, mikä on kuitenkin epätodennäköistä, koska valtion antama rahoitus olisi mitä todennäköisimmin riittämätön palvelutarpeeseen nähden.

Suomen perustuslain 19 § turvaa jokaiselle oikeuden sekä riittävään perustoimeentulon turvaan että riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Sosiaalisten perusoikeuksien vahva asema Suomen perustuslaissa johtuu niiden säätämishetken tilanteesta. Perusoikeusuudistusta tehtiin keskellä 90-luvun suurta lamaa. Samalla kun Suomen valtiosäännöstä poistettiin eduskunnan vähemmistön mahdollisuus jättää säästölakeja lepäämään, turvattiin perustuslaissa jokaiselle oikeus sosiaaliturvaan, mikä tekee eduskunnan enemmistöllekin vaikeaksi rikkoa hyvinvointivaltion perusteita. Eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin arvioinut sosiaalisiin perusoikeuksiin tavallisilla laeilla kohdistuvia rajoituksia aivan yhtä tiukasti, kuin muitakin perusoikeusrajoituksia. Sosiaaliturvan heikentämistä ajaneet hallitukset ovat kuitenkin kukin vuorollaan turvautuneet ns. salami-taktiikkaan, joista sosiaaliturvasta leikataan pieni pala kerrallaan. Näin yritetään perusturvan heikentäminen saada ainakin näyttämään perustuslain kannalta hyväksyttävältä.

Perusturvan heikennykset ovat viime vuosina kohdistuneet erityisesti eläkeläisiin. Välillä tuntuu sille, kuin valtiovarainministeriön silmissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävä vanhus olisi yhteiskunnan vihollinen numero yksi. Eläkkeellä olevien kansalaisten toimeentulo-ongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet. Suomessa n. 200 000 eläkeläisen arvioidaan elävän köyhyysrajan alapuolella. Käytännössä köyhä eläkeläinen joutuu hakemaan toimeentulotukea taikka vapautusta asiakasmaksuista, jos hän haluaa noista maksuista selvitä. Turvautuminen viimekätiseen sosiaaliturvaan eli toimeentulotukeen tarpeellisten terveyspalvelujen saamiseksi ei kuitenkaan ole sosiaaliturvajärjestelmän kannalta mitenkään tarkoituksenmukaista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen asiakasmaksut muodostavat vain osan terveydenhuollon käyttäjien omavastuusta. He joutuvat maksamaan omasta pussistaan niin lääkkeistä, hoitotarvikkeista kuin matkakustannuksista. Lääkkeiden ns. maksukatto vuonna 2019 on 572 euroa. Hoitotarvikkeiden jakelun osalta kustannukset vaihtelevat, sillä hoitotarvikkeiden jakelun osalta eri kunnissa on eri sairauksien osalta erilaisia käytäntöjä. On kuitenkin epätodennäköistä, että rahoituksen riittävyyden kanssa kamppailevat maakunnat lisäisivät sote-uudistuksen toteutuessa hoitotarvikkeiden maksutonta jakelua. Matkakulujen korvausten osalta sairausvakuutuksen omavastuiden ns. matkakatto on 300 euroa. Asiakasmaksulakiin ehdotettu asiakasmaksujen maksukatto olisi 683 euroa kalenterivuoden aikana. Yhteensä omavastuut vastaavat keskimääräisen työeläkkeen kuukausimäärää.

Asiakasmaksujen osuus palvelujen rahoituksesta on Suomessa kansainvälisesti katsottuna korkea. Kotitaloudet maksavat nykyisin noin viidenneksen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttömenoista. Tästä osuudesta 57 prosenttia oli asiakasmaksuja. Hallituksen asiakasmaksulakia koskevan esityksen perustelujen mukaan maksukatto on nykyisin täyttynyt 2,9 prosentilla väestöstä ja 7,4 prosentilla tasasuuruisia maksuja maksaneista eli noin 162 000 henkilöllä.

Asiakasmaksuja perustellaan usein sillä, että ne vähentävät palvelujen turhaa käyttöä ja ohjaavat kysyntää tarkoituksenmukaiseen suuntaa. Allekirjoittaneen oma kokemus ei tue kumpaakaan väitettä. Esimerkiksi HUS perii perumattomista käynneistä korotettua asiakasmaksua. Valtaosa perumattomista käynneistä on kuitenkin mielenterveyspotilaiden käyntejä ja näihin käynteihin maksuilla ei näytä olevan muuta vaikutusta, kuin että maksujen perimiskulut lisäävät mielenterveyspotilaiden toimeentulo-ongelmia. Esimerkki omavastuiden huonosta ohjausvaikutuksesta on taas se, ettei potilas osaa valita lääkettään sen tuoman terveyshyödyn mukaan, vaan korkea omavastuu johtaa helposti hyödyllisenkin lääkkeen käytön laiminlyöntiin.

Euroopan komission asettama asiantuntijaryhmä (EXHP), jonka tehtävänä on suosittaa komissiolle terveysjärjestelmien taloudellisesti kestävän kehitystä tukevia ratkaisuja, totesi vuonna 2016 antamassaan raportissa (https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/015_access_healthservices_en.pdf), että EU:n jäsenmaiden tulisi pitää terveyspalvelujen käyttäjien itse maksama osuus (out-of-pocket expenses) mahdollisimman pienenä ja näin varmistaa terveyspalvelujen saatavuus koko väestölleen. Valitettavasti hallituksen asiakasmaksulakiesitys ei suositusta noudata. Suomalaisen sosiaaliturvan isossa kuvassa terveydenhuollon verorahoitteista osuutta pyritään eri tavoin supistamaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että luottamus sosiaaliturvan riittävyyteen on suomalaisen yhteiskunnan vakauden perustaa ja että isollakaan määrällä hävittäjälentokoneita ei voida turvata yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta.

]]>
17 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268058-soten-asiakasmaksujen-iso-kuva#comments Kotimaa Asiakasmaksut Eläkeläisköyhyys Perusoikeudet Sote-uudistus Sun, 20 Jan 2019 08:42:04 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268058-soten-asiakasmaksujen-iso-kuva
Opintotuen tulorajoihin on tehtävä muutoksia http://juhapekkarusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268052-opintotuen-tulorajoihin-on-tehtava-muutoksia <p>Nykyinen opintotuen tulorajajärjestelmä sortaa esimerkiksi ahkeria opiskelijoita. Jos opiskelija ehtii opintojensa ohessa hankkimaan lisätuloja opintojen siitä kärsimättä, niin siitä ei pitäisi rangaista perimällä pois opintotukea.</p><p>Opintotuen tulorajoja voitaisiin nostaa reippaasti. Tämä ilmenee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkistamasta selvityksestä.</p><p>Tulorajojen tarkoituksena on ollut edesauttaa opintojen etenemistä rajoittamalla liiallista työntekoa. Kuitenkin jos opiskelija etenee aikataulussa, niin tuloilla ei pitäisi olla merkitystä.</p><p>Tehdyn selvityksen mukaan haitallisista tulovaikutuksista päästäisiin eroon laajasti, jos esimerkiksi yhdeksän kuukautta nostavan tuloraja olisi 18 000 euroa nykyisen 12 000 euron sijaan.</p><p>Pohdin kuitenkin sitä, että voisiko tuloraja olla yksilöllinen. Tulorajan suuruus riippuisi esimerkiksi opintojen etenemistahdista siten, että opiskelija saisi hankkia normaalia enemmän, jos kuukautta kohti kertynyt keskimääräinen opintopistemäärä on riittävän iso.</p><p>On muistettava, että varsinkin opintojen loppuvaiheessa monet ovat jo viikonloppuisin oman alansa töissä, jolloin tulorajat ylittyvät helposti. Samalla työnteko opintojen ohessa edesauttaa työnsaantia opintojen jälkeen.</p><p>Olen sitä mieltä, että ennen opiskelun aloittamista hankitut tulot ja valmistumisen jälkeiset tulot eivät saisi vaikuttaa millään tavalla opiskeluaikaisiin tulorajoihin. Tähän on saatava korjaus aikaan.</p><p>Nykyisin opiskelija voi palkkakuitein osoittaa tulonsa saaduksi ennen tai jälkeen opintojen, mutta silti niillä on vaikutusta opintotuen tulorajaan. Pahimmillaan tilanne on se, että opiskelija valmistuu loppuvuodesta, mutta pystyy ottamaan työt vastaan vasta seuraavan vuoden alussa, koska loppuvuoden tulot johtavat opintotuen takaisinperintään vaikka opinnot olisivat jo loppuneet ja todistus opiskelusta saatu. Ei ole oikein, että ihmisen on kannattavampaa olla kotona kuin mennä töihin heti opiskelun jälkeen.</p><p>Samalla tavalla kesäaikaan ei ole automaattisesti mahdollista nostaa tukea, vaan se pitää erikseen hakea, jos pystyy osoittamaan opiskelevansa kesällä. Sen vuoksi kesätöiden vaikutus tuloihin pitäisi eliminoida perustapauksissa, joissa opiskelija ei opiskele kesällä eikä nosta opintotukea. Kesätyöt mahdollistavat täysipäiväisen opiskelun talvella, kun ei tarvitse niin paljoa huolehtia elannostaan, minkä vuoksi kesätöihin olisi kannustettava, jos opiskelu kesäaikaan ei ole mahdollista.</p><p>Edellä mainitut muutokset aiheuttaisivat luonnollisesti muutoksia tulorajojen määrään ja määräytymiseen. Tuloraja opiskelukuukausilta olisi nykyistä pienempi, kun kesätöiden ja opiskeluajan ulkopuolisten kuukausien vaikutus poistuisi. Toisaalta tulorajaa voisi entisestään nostaa tapauksissa, joissa opiskelija opintorekisteriotteella pystyy osoittamaan, että työnteko ei ole haitannut opiskelua vaan opintopisteitä on kertynyt normaalia enemmän.</p><p>Nämä kaikki muutokset kannustaisivat opiskelijoita ahkeruuteen ja kannattavaan työntekoon. Opintotukijärjestelmän tulee kuitenkin mahdollistaa edelleen se, että jokaisella on mahdollisuus opiskella huolimatta siitä, käykö töissä vai ei.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyinen opintotuen tulorajajärjestelmä sortaa esimerkiksi ahkeria opiskelijoita. Jos opiskelija ehtii opintojensa ohessa hankkimaan lisätuloja opintojen siitä kärsimättä, niin siitä ei pitäisi rangaista perimällä pois opintotukea.

Opintotuen tulorajoja voitaisiin nostaa reippaasti. Tämä ilmenee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkistamasta selvityksestä.

Tulorajojen tarkoituksena on ollut edesauttaa opintojen etenemistä rajoittamalla liiallista työntekoa. Kuitenkin jos opiskelija etenee aikataulussa, niin tuloilla ei pitäisi olla merkitystä.

Tehdyn selvityksen mukaan haitallisista tulovaikutuksista päästäisiin eroon laajasti, jos esimerkiksi yhdeksän kuukautta nostavan tuloraja olisi 18 000 euroa nykyisen 12 000 euron sijaan.

Pohdin kuitenkin sitä, että voisiko tuloraja olla yksilöllinen. Tulorajan suuruus riippuisi esimerkiksi opintojen etenemistahdista siten, että opiskelija saisi hankkia normaalia enemmän, jos kuukautta kohti kertynyt keskimääräinen opintopistemäärä on riittävän iso.

On muistettava, että varsinkin opintojen loppuvaiheessa monet ovat jo viikonloppuisin oman alansa töissä, jolloin tulorajat ylittyvät helposti. Samalla työnteko opintojen ohessa edesauttaa työnsaantia opintojen jälkeen.

Olen sitä mieltä, että ennen opiskelun aloittamista hankitut tulot ja valmistumisen jälkeiset tulot eivät saisi vaikuttaa millään tavalla opiskeluaikaisiin tulorajoihin. Tähän on saatava korjaus aikaan.

Nykyisin opiskelija voi palkkakuitein osoittaa tulonsa saaduksi ennen tai jälkeen opintojen, mutta silti niillä on vaikutusta opintotuen tulorajaan. Pahimmillaan tilanne on se, että opiskelija valmistuu loppuvuodesta, mutta pystyy ottamaan työt vastaan vasta seuraavan vuoden alussa, koska loppuvuoden tulot johtavat opintotuen takaisinperintään vaikka opinnot olisivat jo loppuneet ja todistus opiskelusta saatu. Ei ole oikein, että ihmisen on kannattavampaa olla kotona kuin mennä töihin heti opiskelun jälkeen.

Samalla tavalla kesäaikaan ei ole automaattisesti mahdollista nostaa tukea, vaan se pitää erikseen hakea, jos pystyy osoittamaan opiskelevansa kesällä. Sen vuoksi kesätöiden vaikutus tuloihin pitäisi eliminoida perustapauksissa, joissa opiskelija ei opiskele kesällä eikä nosta opintotukea. Kesätyöt mahdollistavat täysipäiväisen opiskelun talvella, kun ei tarvitse niin paljoa huolehtia elannostaan, minkä vuoksi kesätöihin olisi kannustettava, jos opiskelu kesäaikaan ei ole mahdollista.

Edellä mainitut muutokset aiheuttaisivat luonnollisesti muutoksia tulorajojen määrään ja määräytymiseen. Tuloraja opiskelukuukausilta olisi nykyistä pienempi, kun kesätöiden ja opiskeluajan ulkopuolisten kuukausien vaikutus poistuisi. Toisaalta tulorajaa voisi entisestään nostaa tapauksissa, joissa opiskelija opintorekisteriotteella pystyy osoittamaan, että työnteko ei ole haitannut opiskelua vaan opintopisteitä on kertynyt normaalia enemmän.

Nämä kaikki muutokset kannustaisivat opiskelijoita ahkeruuteen ja kannattavaan työntekoon. Opintotukijärjestelmän tulee kuitenkin mahdollistaa edelleen se, että jokaisella on mahdollisuus opiskella huolimatta siitä, käykö töissä vai ei.

 

 

 

 

 

]]>
5 http://juhapekkarusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268052-opintotuen-tulorajoihin-on-tehtava-muutoksia#comments Kotimaa Sun, 20 Jan 2019 07:50:49 +0000 Juha-Pekka Rusanen http://juhapekkarusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268052-opintotuen-tulorajoihin-on-tehtava-muutoksia
Kysely ennakoi järjetöntä vaalikeskustelua http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267994-kysely-ennakoi-jarjetonta-vaalikeskustelua <p>Yle julkaisi tänään kyselyn (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10588121" title="https://yle.fi/uutiset/3-10588121">https://yle.fi/uutiset/3-10588121</a>), jossa puoluejohtajilta kysyttiin seuraavaa:</p><p><em>Pitäisikö vain miehiä pakollisena koskevasta asevelvollisuusjärjestelmästä siirtyä myös naisia velvoittavaan järjestelmään?</em></p><p>Kysymys on ihan hyvä &ndash; vaikka itse olisin toki kysynyt, pitäisikö palvelus säätää miehillekin vapaaehtoiseksi &ndash; mutta vastaukset ovat kaameaa luettavaa.</p><p>Enimmäkseen puoluejohtajat eivät ymmärrä, että puhtaasti sukupuolen perusteella määräytyvä asevelvollisuus on selvin tasa-arvoloukkaus maassamme, ja järjestelmä on itse asiassa sekä perustuslain että ihmisoikeuksien vastainen. Mitään kelvollista korjausehdostusta ei kuulla yhdeltäkään puoluejohtajalta.</p><p>Aikamoinen suoritus tasa-arvon mallimaassa, kun ottaa huomioon, että käytännössä kaikissa muissa sivistysmaissa maanpuolustus on pystytty järjestämään tasa-arvoisesti.</p><p>Monet suomalaiset puoluejohtajat näyttävät ajattelevan, että jos kutsunnat määrätään kaikille pakollisiksi mutta säilytetään miesten asevelvollisuus, tasa-arvo-ongelma on hoidettu.</p><p>Ei uskoisi, että tällaista joutuu vääntämään rautalangasta aikuisille ihmisille, mutta väännetään nyt silti: yhden päivän kestävät kutsunnat ovat yhdenvertaisuutta ajatellen mitätön sivuseikka, olennaista on se, ketkä pakotetaan palvelukseen.</p><p>Hämmentävää on myös vastausten sisäinen ristiriitaisuus. Sampo Terho, Pekka Haavisto ja Petteri Orpo vastaavat &rdquo;kyllä&rdquo; kun kysytään, pitäisikö siirtyä myös naisia velvoittavaan järjestelmään, mutta tarkemmissa perusteluissaan he sitten kertovatkin kannattavansa naisten vapaaehtoista palvelusta.</p><p>Eivätkö maan johtavat poliitikot siis tiedä, mikä ero on velvollisuudella ja vapaaehtoisuudella? Ja ennen kaikkea: onko heille tosiaan ylivoimaista ymmärtää, että tyttöjen ja poikien pitää olla lain edessä yhdenvertaisia?</p><p>Päällimmäisenä vastauksista jäi mieleen kaksi ajatusta. Poliittisen keskustelun taso ainakin yhdenvertaisuusasioissa on luvattoman heikko, ja toiseksi meille opettajille kasautuu yhä enemmän tehtävää.</p><p>Koska poliitikot eivät näemmä kykene hoitamaan omaa tonttiaan, opettajien pitää ottaa tasa-arvokasvatuksessa entistäkin suurempi vastuu ja vielä tarmokkaammin kertoa nuorille, että eri sukupuolet ovat yhdenvertaisia lain edessä ja tämän pitää tietenkin koskea myös maanpuolustusta.</p><p>Nuorten pitää tietää, että kenelläkään ei ole sukupuoleen perustuvaa moraalista velvollisuutta mennä sen kummemmin varusmies- kuin siviilipalvelukseenkaan. Vapautuksen saa onneksi nykyään helposti.</p><p>Kun yhä useampi nuori uskaltaa rohkeasti kyseenalaistaa seksistisen järjestelmän ja ottaa vapautuksen, ehkä poliitikotkin alkavat heräillä eikä tulevaisuudessa tarvitse enää lukea yhtä vaivaannuttavia vastauksia kuin tänään?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle julkaisi tänään kyselyn (https://yle.fi/uutiset/3-10588121), jossa puoluejohtajilta kysyttiin seuraavaa:

Pitäisikö vain miehiä pakollisena koskevasta asevelvollisuusjärjestelmästä siirtyä myös naisia velvoittavaan järjestelmään?

Kysymys on ihan hyvä – vaikka itse olisin toki kysynyt, pitäisikö palvelus säätää miehillekin vapaaehtoiseksi – mutta vastaukset ovat kaameaa luettavaa.

Enimmäkseen puoluejohtajat eivät ymmärrä, että puhtaasti sukupuolen perusteella määräytyvä asevelvollisuus on selvin tasa-arvoloukkaus maassamme, ja järjestelmä on itse asiassa sekä perustuslain että ihmisoikeuksien vastainen. Mitään kelvollista korjausehdostusta ei kuulla yhdeltäkään puoluejohtajalta.

Aikamoinen suoritus tasa-arvon mallimaassa, kun ottaa huomioon, että käytännössä kaikissa muissa sivistysmaissa maanpuolustus on pystytty järjestämään tasa-arvoisesti.

Monet suomalaiset puoluejohtajat näyttävät ajattelevan, että jos kutsunnat määrätään kaikille pakollisiksi mutta säilytetään miesten asevelvollisuus, tasa-arvo-ongelma on hoidettu.

Ei uskoisi, että tällaista joutuu vääntämään rautalangasta aikuisille ihmisille, mutta väännetään nyt silti: yhden päivän kestävät kutsunnat ovat yhdenvertaisuutta ajatellen mitätön sivuseikka, olennaista on se, ketkä pakotetaan palvelukseen.

Hämmentävää on myös vastausten sisäinen ristiriitaisuus. Sampo Terho, Pekka Haavisto ja Petteri Orpo vastaavat ”kyllä” kun kysytään, pitäisikö siirtyä myös naisia velvoittavaan järjestelmään, mutta tarkemmissa perusteluissaan he sitten kertovatkin kannattavansa naisten vapaaehtoista palvelusta.

Eivätkö maan johtavat poliitikot siis tiedä, mikä ero on velvollisuudella ja vapaaehtoisuudella? Ja ennen kaikkea: onko heille tosiaan ylivoimaista ymmärtää, että tyttöjen ja poikien pitää olla lain edessä yhdenvertaisia?

Päällimmäisenä vastauksista jäi mieleen kaksi ajatusta. Poliittisen keskustelun taso ainakin yhdenvertaisuusasioissa on luvattoman heikko, ja toiseksi meille opettajille kasautuu yhä enemmän tehtävää.

Koska poliitikot eivät näemmä kykene hoitamaan omaa tonttiaan, opettajien pitää ottaa tasa-arvokasvatuksessa entistäkin suurempi vastuu ja vielä tarmokkaammin kertoa nuorille, että eri sukupuolet ovat yhdenvertaisia lain edessä ja tämän pitää tietenkin koskea myös maanpuolustusta.

Nuorten pitää tietää, että kenelläkään ei ole sukupuoleen perustuvaa moraalista velvollisuutta mennä sen kummemmin varusmies- kuin siviilipalvelukseenkaan. Vapautuksen saa onneksi nykyään helposti.

Kun yhä useampi nuori uskaltaa rohkeasti kyseenalaistaa seksistisen järjestelmän ja ottaa vapautuksen, ehkä poliitikotkin alkavat heräillä eikä tulevaisuudessa tarvitse enää lukea yhtä vaivaannuttavia vastauksia kuin tänään?

 

 

 

]]>
71 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267994-kysely-ennakoi-jarjetonta-vaalikeskustelua#comments Kotimaa Asevelvollisuus Seksismi Turpo Yhdenvertaisuus Sat, 19 Jan 2019 09:37:57 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267994-kysely-ennakoi-jarjetonta-vaalikeskustelua
Ulkoministeri Soini ja Brexitin toivottavuus http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267782-ulkoministeri-soini-ja-brexitin-toivottavuus <p>Olen entinen ulkoministeriön virkamies ja ehdollistettu tukemaan, tarpeen mukaan jopa selittämään parhain päin, Suomen ulkopolitiikkaa ja sen johtajien tekemisiä. Eläkkeelläkin epäröin tästä poiketa, vaikka en ole kaihtanut kirjoittamasta erilaisista ulkopolitiikan teemoista ja ilmaisemasta sellaisiakin mielipiteitä, joita entinen työnantajani ei varmaankaan jaa.</p><p>Tämä lojaalisuus joutui tänä iltana koetteelle, kun ulkoministeri Soini vastatessaan toimittajan kysymykseen Brexitin perumisen mahdollisuudesta MTV:n uutisissa sanoi, että hän ei asemansa takia halua spekuloida, mutta viittasi hieman epämääräisesti keltaliivien mielenosoituksiin mannermaalla ja sanoi, että hän ei toivo tämän vaihtoehdon toteutuvan. Siis ei tahdo Brexitin peruuntuvan, koska se johtaisi samanlaisin väkivaltaisiin reaktioihin kuin mielenosoitukset Ranskassa.</p><p>Ulkoministerin sananvalinnat olivat &ndash; onhan hän kokenut poliitikko &ndash; sen verran monitulkintaiset, että hän voisi, jos joutuu tilille tästä lausunnostaan, väittää, että hän ei tarkoittanut Brexitiä, vaan tuollaisten mielenosoitusten tapahtumista Britanniassa.</p><p>Timo Soinin asennoituminen Brexitiin tuli kuitenkin kutakuinkin selväksi heti sitä koskeneen kansanäänestyksen tuloksen selvittyä, vaikka hän ei &rdquo;asemansa takia&rdquo; sitä ihan suoraan ole sanonutkaan. Sen sijaan hän on sanonut, mikä asenteensa on itse EU:hun jo kauan ennen asemansa saavuttamista; EU-vastaisuushan hänet siihen asemaan paljolti siivittikin. Sitä taustaa vasten tulkitsen hänen nytkin esittämäänsä.</p><p>Minulla on Brexitin toivottavuudesta eri kanta kuin ulkoministeri Soinilla, mutta en paheksu hänen lausumaansa MTV:n uutisissa vain sen takia. Ensi sijassa paheksun sitä siksi, että hänen ei asemassaan pidä ajaa puolueensa saati omaa henkilökohtaista asiaansa, vaan Suomen asiaa, eikä Suomi ymmärtääkseni pidä Brexititä toivottavana asiana, vaan vahingollisena ratkaisuna, johon Britannialla kuitenkin on oikeus, koska se demokraattisena valtiona päätti sen tien valita. Jos se kuitenkin muuttaa demokraattisessa järjestyksessä mieltään ja käyttää niin ikään sille kuuluvaa oikeutta perua tuo valinta, sen pitäisi olla Suomelle tervetullut asia. Vielä paheksuttavampaa on vihjailla &ndash; pahantahtoisempi tulkitsija voisi puhua peitetystä uhkailusta &ndash; Brexitin vastustajien väkivaltaisella reaktiolla, jos he eivät saisikaan tahtoaan läpi.</p> Olen entinen ulkoministeriön virkamies ja ehdollistettu tukemaan, tarpeen mukaan jopa selittämään parhain päin, Suomen ulkopolitiikkaa ja sen johtajien tekemisiä. Eläkkeelläkin epäröin tästä poiketa, vaikka en ole kaihtanut kirjoittamasta erilaisista ulkopolitiikan teemoista ja ilmaisemasta sellaisiakin mielipiteitä, joita entinen työnantajani ei varmaankaan jaa.

Tämä lojaalisuus joutui tänä iltana koetteelle, kun ulkoministeri Soini vastatessaan toimittajan kysymykseen Brexitin perumisen mahdollisuudesta MTV:n uutisissa sanoi, että hän ei asemansa takia halua spekuloida, mutta viittasi hieman epämääräisesti keltaliivien mielenosoituksiin mannermaalla ja sanoi, että hän ei toivo tämän vaihtoehdon toteutuvan. Siis ei tahdo Brexitin peruuntuvan, koska se johtaisi samanlaisin väkivaltaisiin reaktioihin kuin mielenosoitukset Ranskassa.

Ulkoministerin sananvalinnat olivat – onhan hän kokenut poliitikko – sen verran monitulkintaiset, että hän voisi, jos joutuu tilille tästä lausunnostaan, väittää, että hän ei tarkoittanut Brexitiä, vaan tuollaisten mielenosoitusten tapahtumista Britanniassa.

Timo Soinin asennoituminen Brexitiin tuli kuitenkin kutakuinkin selväksi heti sitä koskeneen kansanäänestyksen tuloksen selvittyä, vaikka hän ei ”asemansa takia” sitä ihan suoraan ole sanonutkaan. Sen sijaan hän on sanonut, mikä asenteensa on itse EU:hun jo kauan ennen asemansa saavuttamista; EU-vastaisuushan hänet siihen asemaan paljolti siivittikin. Sitä taustaa vasten tulkitsen hänen nytkin esittämäänsä.

Minulla on Brexitin toivottavuudesta eri kanta kuin ulkoministeri Soinilla, mutta en paheksu hänen lausumaansa MTV:n uutisissa vain sen takia. Ensi sijassa paheksun sitä siksi, että hänen ei asemassaan pidä ajaa puolueensa saati omaa henkilökohtaista asiaansa, vaan Suomen asiaa, eikä Suomi ymmärtääkseni pidä Brexititä toivottavana asiana, vaan vahingollisena ratkaisuna, johon Britannialla kuitenkin on oikeus, koska se demokraattisena valtiona päätti sen tien valita. Jos se kuitenkin muuttaa demokraattisessa järjestyksessä mieltään ja käyttää niin ikään sille kuuluvaa oikeutta perua tuo valinta, sen pitäisi olla Suomelle tervetullut asia. Vielä paheksuttavampaa on vihjailla – pahantahtoisempi tulkitsija voisi puhua peitetystä uhkailusta – Brexitin vastustajien väkivaltaisella reaktiolla, jos he eivät saisikaan tahtoaan läpi.

]]>
21 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267782-ulkoministeri-soini-ja-brexitin-toivottavuus#comments Kotimaa Brexit Suomi Ulkoministeri Soini Wed, 16 Jan 2019 20:54:54 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267782-ulkoministeri-soini-ja-brexitin-toivottavuus
Seksuaalisen väkivallan ehkäisemisestä http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267696-seksuaalisen-vakivallan-ehkaisemisesta <p>Viimeksi kun otin kantaa maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin, kirjoitin maahanmuuttopolitiikasta. Lupasin, että puhutaan rikollisuuden ehkäisystä seuraavassa blogauksessa. Sen kirjoituksen jälkeen on tullut julkisuuteen vielä muutama uusi epäilys ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista ja mediakierrokset ovat kasvaneet.</p><p>Minusta on todella hyvä, että puhutaan seksuaalirikollisuuden ehkäisemisestä. Toisaalta tämä aihe on minulle vaikea, erittäin henkilökohtaisista syistä. Uutisointia ja some-keskustelua on ajoittain hyvin ahdistavaa seurata. Ahdistuksen voisi purkaa kahteen osaan, jotka voivat tuntua osin keskenään ristiriitaisilta. 1. Miksi kukaan ei ole välittänyt minuun kohdistuneista rikoksista samalla raivolla? 2. Myötätunto uhreja kohtaan mediamyllytyksen keskellä: Teini-ikäisille on raskas paikka, kun heidän intiimiasiansa tulevat koko kansan riepoteltaviksi. Samanaikaisesti siis pieni tyttö sisälläni katsoo kateellisena vierestä, että miksi minä en saa, ja toisaalta olen tietoinen siitä, etten todellakaan olisi halunnut omalle kohdalleni vastaavaa.</p><p>Olen viime päivien aikana ensimmäisiä kertoja puhunut osasta omalle kohdalle osuneista tapahtumista julkisesti. Kokeilin kepillä jäätä. Totesin, että en taida pystyä tämän enempään. En ole vielä valmis. Avasin suuni kuitenkin tärkeästä syystä, jonka käsittelen nyt tässä heti alta pois: Muistetaanhan kaiken tämän keskellä olla sanomatta seksuaalirikollisten uhreista, että nyt heidän elämänsä on pilalla. Tämä on varsin haitallinen viesti rikoksesta toipuvalle herkälle nuorelle ihmismielelle jolla saattaa olla paljon muitakin murheita elämässä. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen ei pilaa ketään, eikä tuomitse uhria ikuisesti rikkinäiseksi. Useimmalla on mahdollisuus toipua. Toipumiselle tärkeä elementti on toivo. Minä haluan sanoa, että myös vakavien seksuaalirikosten uhrit voivat toipua ja eheytyä ja viettää onnellista elämää. Jos sinä tai läheisesi kamppailette väkivallan nostattamien vaikeiden tunteiden kanssa, muistakaa, että olette arvokkaita ja vahvoja ja resilienttejä. Jos mäki käy yksin liian jyrkäksi, apua on saatavilla. Ette ole yksin.</p><p>Seksuaalisen väkivallan uhrina minä olen vuosien varrella pyrkinyt ottamaan selvää, että minkälaiset tekijät johtavat väkivaltaan ja miten sitä voisi ehkäistä, sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Minulle olisi äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman suuri osa rikoksista saataisiin ennalta ehkäistyä. Jälkien korjaaminen on inhimillisesti tuskallista ja kallista. Kostotoimenpiteet eivät saa tehtyä tekemättömäksi. Katsotaan mitä asiantuntijat sanovat:</p><p><a href="http://annakontula.fi/2019/01/13/mita-raiskauksille-pitaisi-tehda/">Anna Kontula</a>, sosiologi:</p><ol><li><p><em>On selvitettävä, mitä on jo tehty oikein &ndash; näyttää nimittäin siltä, että niin raiskaukset kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttökin ovat vuosien myötä vähentyneet. Itse veikkaan, että kehityksen taustalla on useita syitä: lisääntynyt ymmärrys ja keskustelu seksuaalisesta väkivallasta, perusopetuksen oikeuskasvatus, nuorten vähentynyt alkoholin kulutus, yleinen yhteiskunnan rauhoittuminen ja elintason nousu. Tästä on hyvä jatkaa.</em></p></li><li><p><em>On tehtävä töitä asenteiden eteen. Vaikka paljon on vuosikymmenten mittaan muuttunut, edelleen on helppo löytää puheenvuoroja, joissa seksuaalista väkivaltaa vähätellään ja/tai sen uhreja syyllistetään (paitsi silloin, kun tekijä on maahanmuuttaja). Tämä on tärkeä taustasyy sille, miksi niin moni uhri jättää ilmoituksen tekemättä.</em></p></li><li><p><em>On laskettava ilmoittamiskynnystä. Varmimmin se tapahtuu huolehtimalla, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoittaminen ei tarkoita rangaistusta uhrille. Nykyisellään jo pelkästään oikeusprosessin kesto ja muoto ovat uhrille niin raskaita, että monet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja on parannettava ja kohdennettava siten, että prosessit eivät veny vuosikausia.</em></p></li><li><p><em>Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut tulisi saattaa valtakunnallisesti kysyntää vastaavalle tasolle.</em></p></li><li><p><em>Seksuaalirikoslainsäädäntö kaipaisi kokonaisuudistusta, mutta mikäli siihen ei ole valmiutta, on nykyistä säätelyä selkiytettävä pienin askelin. Raiskauksen kriminalisointi avioliitossa, seksuaalisen häirinnän kriminalisointi ja raiskauksen siirtäminen kokonaan yleisen syyttäjän alaiseksi ovat olleet hyviä osauudistuksia. Seuraava askel lienee suostumuksen puuttumisen kirjaaminen raiskauksen tunnusmerkistöön.</em></p></li><li><p><em>On käynnistettävä monialainen ohjelma verkkoriskien hallitsemiseksi. Verkosta on tullut keskeinen kontaktialusta, ja tiedetään, että sen kautta tapahtuu paljon myös seksuaalista häirintää ja yhteydenottoja lapsiin hyväksikäyttötarkoituksessa. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että tavanomaiset lasten suojelumekanismit (vanhempien valvonta, sosiaaliset normit, koulujen valistus, lainsäädäntö) eivät ole pysyneet perässä.</em></p></li></ol><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10098494">Ruotsin hallitus</a> heidän Samtyckeslagenista:</p><p><em>Ruotsissa hallitus perustelee lakia kahdella keskeisellä hyödyllä. Ensimmäinen on juuri yhteiskunnallinen viesti. Samtyckeslagen voisi ehkäistä raiskauksia, kun vapaaehtoisuuden ja suostumuksen merkityksestä keskusteltaisiin. Ruotsin suunnitelmissa onkin lainmuutosta tukeva valistuskampanja.</em></p><p><a href="https://www.dont-offend.org/story/results-publications.html">Dont offend, projekt dunkelfeld:</a></p><p><em>Experience since the launching of the Berlin Prevention Project &ldquo;Dunkelfeld&rdquo; in 2005 demonstrates that many people with sexual attractions to children and early adolescents can be motivated to make use of therapeutic support so as to avoid committing sexual offenses against children and/or early adolescents. The same goes for the consumers of child sexual abuse images (so-called child pornography). A cure in the sense of a resolution of the child-related sexual impulses is not possible according to the current state of scientific knowledge. Therefore, the therapeutic objective lies in working on the degree of responsibility taken on in critical situations. The experience of the Prevention Network demonstrates that, through therapy, it is possible for instance to increase the participants&rsquo; ability to empathize with and take the perspective of a potential victim, as well as to increase their sexual control and self-efficacy. For those affected, the therapy leads to an improved quality of life and allows them to responsibly deal with their sexual preference, thus effecting a psychological stabilization. Additionally, it is possible to dramatically reduce attitudes and patterns of behavior that make offending more likely, sometimes with pharmaceutical support, thus preventing sexual offending and the consumption of child sexual abuse images.</em></p><p>Väestöliiton turvataidot lapsille:</p><p>Katso ja tulosta juliste <a href="http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapsijaseksuaalisuus/tulosta-juliste-turvataidoista/">täältä.</a><br />&nbsp;</p><p>Tässä on kolme erilaista säiettä havaittavissa:</p><ol><li><p>Asenneilmapiiri: Sosiaalinen kontrolli on tärkeä elementti rikollisuuden kitkemisessä. Mitä selkeämmäksi tehdään seksuaalisen väkivallan tuomittavuus, sitä suurempi kynnys ihmisillä on tehdä sitä. Asenneilmapiiriin voidaan vaikuttaa sekä lainsäädännöllä, että kattavalla seksuaalikasvatuksella. Lainsäädäntö ohjaa julkista keskustelua ja asettaa riman. Seksuaalikasvatusta tarvitaan lainsäädännöstä kertomiseen ja käytännön taitojen opettamiseen.</p></li><li><p>Ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille: Suomessa SeriE hanke on ensimmäinen laatuaan, maailmalla kokemuksia on jo jonkun verran. Kaikki pedofiilit eivät hyväksikäytä lapsia, eivätkä kaikki lapsia hyväksikäyttävät ole pedofiilejä, mutta ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille on silti tärkeä osa kokonaiskuvaa. Aiemmin hoitoa on saanut vasta rikoksen tehtyään.</p></li><li><p>Lasten turvataidot: Suomessa käydään vielä tänäkin päivänä jonkun verran keskustelua siitä, että onko lapsilla oikeutta keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Mitä paremmin lapsi tuntee ja tietää oikeutensa sanoa EI kosketukselle, sitä paremmin hän pystyy säikäyttämään potentiaalisen hyväksikäyttäjän jättämään hänet rauhaan. Kyky säilyy aikuisiälle myös: Mitä paremmin lapset ovat sisäistäneet itsemäärämisoikeuden käsitteen, sen paremmin he osaavat asiasta viestiä puolin ja toisin myös aikuisina. Monet nuoret tuntuvatkin pitävän suostumusperustetta lainsäädännössä helppona nakkina: Jos et ole varma haluaako toinen seksiä, sitä voi aina kysyä suoraan.</p></li></ol><p>Näiden lisäksi on perusteltua tutkia seksuaalisen väkivallan tuomioiden kovuutta. Moniin muihin rikoksiin verrattuna suomessa saa lyhyitä, kevyitä ja usein ehdollisia tuomioita seksuaalisesta väkivallasta. Tämä on pitkään sotinut kansan oikeustajua vastaan. Itä-suomen hovioikeus on tehnyt itsensä tunnetuksi päästämällä tuomittuja ehdollisella vetoamalla tuomitun työ- tai perhetilanteeseen. Tuomitun vakituinen työpaikka ei kuitenkaan ole rikosta lieventävä seikka. Tavoitteena tulee kuitenkin olla väkivallan ennaltaehkäisy, joten kaipaisin vielä jonkunlaista painavaa faktaa: Toimivatko pitkät tuomiot? Pitäisikö muista rikoksista määrättäviä tuomioita lyhentää, vai seksuaalisesta väkivallasta langetettavia tuomioita pidentää? Vähintäänkin asiasta pitää keskustella.</p><p>Lopuksi: <em>Miksi niin monet nyt kirjoittavat, että suomalaisetkin raiskaa? Onko tämä uhrien vähättelyä?</em></p><p>Minä en ainakaan kiistä ulkomaalaisten suhteellisen suurta osuutta seksuaalisen väkivallan tekijöinä. Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, on rikollisuusaste laskenut monta kymmentä vuotta. Tämä on hieno saavutus. Se on ollut meille mahdollista rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin kautta. Mutta tämä ei tarkoita, että seksuaalinen väkivalta olisi meillä tuntematonta tai uutta. Nämä tekomuodotkaan eivät ole mitään erityisen vieraita. Samaa tuttua tarinaa. Monesta meistä tuntuu loukkaavalta, että laaja yleisö kiinnostuu ilmiöstä vain silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Uhri voi tuntea tulleensa uudestaan hyväksikäytetyksi kun hänen tarinaansa käytetään maahanmuuttopoliittisiin tarkoituksiin.</p><p>Ja hei - siinä missä tekijöinä ulkomaalaiset ovat yliedustettuja, ovat he myös uhreina yliedustettuina. Ulkomaalaistaustaiset tytöt, naiset ja nuoret miehet joutuvat valitettavan usein seksuaalirikollisuuden uhreiksi. Olemme myös ulkoistaneet osan toiminnasta ulkomaille: Suomalaiset käyvät muun muassa Thaimaassa käyttämässä hyväkseen lapsia suomen lain ulottumattomissa. Keskustelussa siis keskitytään liian paljon valkoisen naisen suojelemiseen &quot;muilta&quot;, liian vähän yhdenvertaisuuteen.</p><p>Me haluamme kitkeä seksuaalista väkivaltaa, emme edistää syrjintää tai ottaa käyttöön kollektiivisia rangaistuksia. Me haluamme tukea kaikkia uhreja, ei vain niitä, jotka sopivat omiin tarkoituksiimme.</p><p>Jarna Rintaniemi toteaa:<br /><br /><em>2000-luvun taitteessa paljastui, että lestadiolaisliikkeen parissa oli tapahtunut useita seksuaalirikoksia. Uhreina oli alaikäiset lapset, tekijöitä oli yhteensä montakymmentä. Monet tekijöistä olivat liikkeen johtohahmoina toimineita saarnaajia ja yksittäisiä tekoja koko vyyhdessä oli montasataa. Suurimmasta osasta ei oltu koskaan ilmoitettu viranomaisille, koska liikkeen sisällä oli tietoisesti ja johdonmukaisesti salattu kyseiset tapaukset. Tuomitsiko kristityiksi itseään nimittävät kansanedustajat nämä teot? Tehtiinkö lakimuutoksia ja pidettiinkö valtakunnallisia kriisipalavereita? Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.</em></p><p><em>Viime syyskuussa uutisoitiin Sörkan vankilan entisestä vartijasta, joka oli kolmen vuoden ajan käyttänyt hyväksi ja raiskannut neljää eri uhria, jotka oli kaikki alaikäisiä.</em></p><p><em>Marraskuussa uutisoitiin 51-vuotiaasta sotkamolaisesta miehestä, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi 11-13 vuotiaita lapsia. Ensimmäisen uhrin kohdalla sukupuoliyhteyksiä oli kahden vuoden aikana ainakin 30 ja niiden aikana käytettiin väkivaltaa, uhri oli sidottu, hänen suuhunsa oli tungettu suukapula ja teon yhteydessä tuomittu otti myös valokuvia uhreistaan. Myös toiseen uhriin oli kohdistunut useita tekoja, joissa käytettiin väkivaltaa.</em></p><p><em>Joulukuussa uutisoitiin keissistä, missä tekijä oli 23-vuotias kantasuomalainen mies, seksuaalisen hyväksikäytön uhreja 11 ja yksittäisiä rikoksia ainakin 48. Uhreista nuorin oli 6-vuotias , vanhin 13-vuotias.</em></p><p><em>Toitotettiinko näitä iltapäivälehdissä viikkotolkulla? Missä oli hallituksen hätäkokoukset? Annettiinko koko kunnalle kriisiapua ja rukoiltiinko kirkoissa uhrien puolesta. Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.</em></p><p><em>On ihan paskapuhetta, että nyt oltaisiin niin kovasti huolissaan nimenomaan tyttöjen ja naisten turvallisuudesta, kun ketään ei ole aihe aiemmin kiinnostanut. Seksuaalirikosten tekijöistä yli 75% on edelleen kantasuomalaisia ja seksuaalista ahdistelua, -hyväksikäyttöä ja -väkivaltaa on uhritutkimusten mukaan kokenut valtaosa tytöistä ja naisista. Kyllä tämä raiskauskulttuuri on ollut ja voinut hyvin jo pitkään ennen pakolaiskriisiä.</em></p><p>&nbsp;</p> Viimeksi kun otin kantaa maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin, kirjoitin maahanmuuttopolitiikasta. Lupasin, että puhutaan rikollisuuden ehkäisystä seuraavassa blogauksessa. Sen kirjoituksen jälkeen on tullut julkisuuteen vielä muutama uusi epäilys ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista ja mediakierrokset ovat kasvaneet.

Minusta on todella hyvä, että puhutaan seksuaalirikollisuuden ehkäisemisestä. Toisaalta tämä aihe on minulle vaikea, erittäin henkilökohtaisista syistä. Uutisointia ja some-keskustelua on ajoittain hyvin ahdistavaa seurata. Ahdistuksen voisi purkaa kahteen osaan, jotka voivat tuntua osin keskenään ristiriitaisilta. 1. Miksi kukaan ei ole välittänyt minuun kohdistuneista rikoksista samalla raivolla? 2. Myötätunto uhreja kohtaan mediamyllytyksen keskellä: Teini-ikäisille on raskas paikka, kun heidän intiimiasiansa tulevat koko kansan riepoteltaviksi. Samanaikaisesti siis pieni tyttö sisälläni katsoo kateellisena vierestä, että miksi minä en saa, ja toisaalta olen tietoinen siitä, etten todellakaan olisi halunnut omalle kohdalleni vastaavaa.

Olen viime päivien aikana ensimmäisiä kertoja puhunut osasta omalle kohdalle osuneista tapahtumista julkisesti. Kokeilin kepillä jäätä. Totesin, että en taida pystyä tämän enempään. En ole vielä valmis. Avasin suuni kuitenkin tärkeästä syystä, jonka käsittelen nyt tässä heti alta pois: Muistetaanhan kaiken tämän keskellä olla sanomatta seksuaalirikollisten uhreista, että nyt heidän elämänsä on pilalla. Tämä on varsin haitallinen viesti rikoksesta toipuvalle herkälle nuorelle ihmismielelle jolla saattaa olla paljon muitakin murheita elämässä. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen ei pilaa ketään, eikä tuomitse uhria ikuisesti rikkinäiseksi. Useimmalla on mahdollisuus toipua. Toipumiselle tärkeä elementti on toivo. Minä haluan sanoa, että myös vakavien seksuaalirikosten uhrit voivat toipua ja eheytyä ja viettää onnellista elämää. Jos sinä tai läheisesi kamppailette väkivallan nostattamien vaikeiden tunteiden kanssa, muistakaa, että olette arvokkaita ja vahvoja ja resilienttejä. Jos mäki käy yksin liian jyrkäksi, apua on saatavilla. Ette ole yksin.

Seksuaalisen väkivallan uhrina minä olen vuosien varrella pyrkinyt ottamaan selvää, että minkälaiset tekijät johtavat väkivaltaan ja miten sitä voisi ehkäistä, sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Minulle olisi äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman suuri osa rikoksista saataisiin ennalta ehkäistyä. Jälkien korjaaminen on inhimillisesti tuskallista ja kallista. Kostotoimenpiteet eivät saa tehtyä tekemättömäksi. Katsotaan mitä asiantuntijat sanovat:

Anna Kontula, sosiologi:

  1. On selvitettävä, mitä on jo tehty oikein – näyttää nimittäin siltä, että niin raiskaukset kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttökin ovat vuosien myötä vähentyneet. Itse veikkaan, että kehityksen taustalla on useita syitä: lisääntynyt ymmärrys ja keskustelu seksuaalisesta väkivallasta, perusopetuksen oikeuskasvatus, nuorten vähentynyt alkoholin kulutus, yleinen yhteiskunnan rauhoittuminen ja elintason nousu. Tästä on hyvä jatkaa.

  2. On tehtävä töitä asenteiden eteen. Vaikka paljon on vuosikymmenten mittaan muuttunut, edelleen on helppo löytää puheenvuoroja, joissa seksuaalista väkivaltaa vähätellään ja/tai sen uhreja syyllistetään (paitsi silloin, kun tekijä on maahanmuuttaja). Tämä on tärkeä taustasyy sille, miksi niin moni uhri jättää ilmoituksen tekemättä.

  3. On laskettava ilmoittamiskynnystä. Varmimmin se tapahtuu huolehtimalla, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoittaminen ei tarkoita rangaistusta uhrille. Nykyisellään jo pelkästään oikeusprosessin kesto ja muoto ovat uhrille niin raskaita, että monet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja on parannettava ja kohdennettava siten, että prosessit eivät veny vuosikausia.

  4. Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut tulisi saattaa valtakunnallisesti kysyntää vastaavalle tasolle.

  5. Seksuaalirikoslainsäädäntö kaipaisi kokonaisuudistusta, mutta mikäli siihen ei ole valmiutta, on nykyistä säätelyä selkiytettävä pienin askelin. Raiskauksen kriminalisointi avioliitossa, seksuaalisen häirinnän kriminalisointi ja raiskauksen siirtäminen kokonaan yleisen syyttäjän alaiseksi ovat olleet hyviä osauudistuksia. Seuraava askel lienee suostumuksen puuttumisen kirjaaminen raiskauksen tunnusmerkistöön.

  6. On käynnistettävä monialainen ohjelma verkkoriskien hallitsemiseksi. Verkosta on tullut keskeinen kontaktialusta, ja tiedetään, että sen kautta tapahtuu paljon myös seksuaalista häirintää ja yhteydenottoja lapsiin hyväksikäyttötarkoituksessa. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että tavanomaiset lasten suojelumekanismit (vanhempien valvonta, sosiaaliset normit, koulujen valistus, lainsäädäntö) eivät ole pysyneet perässä.

Ruotsin hallitus heidän Samtyckeslagenista:

Ruotsissa hallitus perustelee lakia kahdella keskeisellä hyödyllä. Ensimmäinen on juuri yhteiskunnallinen viesti. Samtyckeslagen voisi ehkäistä raiskauksia, kun vapaaehtoisuuden ja suostumuksen merkityksestä keskusteltaisiin. Ruotsin suunnitelmissa onkin lainmuutosta tukeva valistuskampanja.

Dont offend, projekt dunkelfeld:

Experience since the launching of the Berlin Prevention Project “Dunkelfeld” in 2005 demonstrates that many people with sexual attractions to children and early adolescents can be motivated to make use of therapeutic support so as to avoid committing sexual offenses against children and/or early adolescents. The same goes for the consumers of child sexual abuse images (so-called child pornography). A cure in the sense of a resolution of the child-related sexual impulses is not possible according to the current state of scientific knowledge. Therefore, the therapeutic objective lies in working on the degree of responsibility taken on in critical situations. The experience of the Prevention Network demonstrates that, through therapy, it is possible for instance to increase the participants’ ability to empathize with and take the perspective of a potential victim, as well as to increase their sexual control and self-efficacy. For those affected, the therapy leads to an improved quality of life and allows them to responsibly deal with their sexual preference, thus effecting a psychological stabilization. Additionally, it is possible to dramatically reduce attitudes and patterns of behavior that make offending more likely, sometimes with pharmaceutical support, thus preventing sexual offending and the consumption of child sexual abuse images.

Väestöliiton turvataidot lapsille:

Katso ja tulosta juliste täältä.
 

Tässä on kolme erilaista säiettä havaittavissa:

  1. Asenneilmapiiri: Sosiaalinen kontrolli on tärkeä elementti rikollisuuden kitkemisessä. Mitä selkeämmäksi tehdään seksuaalisen väkivallan tuomittavuus, sitä suurempi kynnys ihmisillä on tehdä sitä. Asenneilmapiiriin voidaan vaikuttaa sekä lainsäädännöllä, että kattavalla seksuaalikasvatuksella. Lainsäädäntö ohjaa julkista keskustelua ja asettaa riman. Seksuaalikasvatusta tarvitaan lainsäädännöstä kertomiseen ja käytännön taitojen opettamiseen.

  2. Ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille: Suomessa SeriE hanke on ensimmäinen laatuaan, maailmalla kokemuksia on jo jonkun verran. Kaikki pedofiilit eivät hyväksikäytä lapsia, eivätkä kaikki lapsia hyväksikäyttävät ole pedofiilejä, mutta ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille on silti tärkeä osa kokonaiskuvaa. Aiemmin hoitoa on saanut vasta rikoksen tehtyään.

  3. Lasten turvataidot: Suomessa käydään vielä tänäkin päivänä jonkun verran keskustelua siitä, että onko lapsilla oikeutta keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Mitä paremmin lapsi tuntee ja tietää oikeutensa sanoa EI kosketukselle, sitä paremmin hän pystyy säikäyttämään potentiaalisen hyväksikäyttäjän jättämään hänet rauhaan. Kyky säilyy aikuisiälle myös: Mitä paremmin lapset ovat sisäistäneet itsemäärämisoikeuden käsitteen, sen paremmin he osaavat asiasta viestiä puolin ja toisin myös aikuisina. Monet nuoret tuntuvatkin pitävän suostumusperustetta lainsäädännössä helppona nakkina: Jos et ole varma haluaako toinen seksiä, sitä voi aina kysyä suoraan.

Näiden lisäksi on perusteltua tutkia seksuaalisen väkivallan tuomioiden kovuutta. Moniin muihin rikoksiin verrattuna suomessa saa lyhyitä, kevyitä ja usein ehdollisia tuomioita seksuaalisesta väkivallasta. Tämä on pitkään sotinut kansan oikeustajua vastaan. Itä-suomen hovioikeus on tehnyt itsensä tunnetuksi päästämällä tuomittuja ehdollisella vetoamalla tuomitun työ- tai perhetilanteeseen. Tuomitun vakituinen työpaikka ei kuitenkaan ole rikosta lieventävä seikka. Tavoitteena tulee kuitenkin olla väkivallan ennaltaehkäisy, joten kaipaisin vielä jonkunlaista painavaa faktaa: Toimivatko pitkät tuomiot? Pitäisikö muista rikoksista määrättäviä tuomioita lyhentää, vai seksuaalisesta väkivallasta langetettavia tuomioita pidentää? Vähintäänkin asiasta pitää keskustella.

Lopuksi: Miksi niin monet nyt kirjoittavat, että suomalaisetkin raiskaa? Onko tämä uhrien vähättelyä?

Minä en ainakaan kiistä ulkomaalaisten suhteellisen suurta osuutta seksuaalisen väkivallan tekijöinä. Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, on rikollisuusaste laskenut monta kymmentä vuotta. Tämä on hieno saavutus. Se on ollut meille mahdollista rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin kautta. Mutta tämä ei tarkoita, että seksuaalinen väkivalta olisi meillä tuntematonta tai uutta. Nämä tekomuodotkaan eivät ole mitään erityisen vieraita. Samaa tuttua tarinaa. Monesta meistä tuntuu loukkaavalta, että laaja yleisö kiinnostuu ilmiöstä vain silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Uhri voi tuntea tulleensa uudestaan hyväksikäytetyksi kun hänen tarinaansa käytetään maahanmuuttopoliittisiin tarkoituksiin.

Ja hei - siinä missä tekijöinä ulkomaalaiset ovat yliedustettuja, ovat he myös uhreina yliedustettuina. Ulkomaalaistaustaiset tytöt, naiset ja nuoret miehet joutuvat valitettavan usein seksuaalirikollisuuden uhreiksi. Olemme myös ulkoistaneet osan toiminnasta ulkomaille: Suomalaiset käyvät muun muassa Thaimaassa käyttämässä hyväkseen lapsia suomen lain ulottumattomissa. Keskustelussa siis keskitytään liian paljon valkoisen naisen suojelemiseen "muilta", liian vähän yhdenvertaisuuteen.

Me haluamme kitkeä seksuaalista väkivaltaa, emme edistää syrjintää tai ottaa käyttöön kollektiivisia rangaistuksia. Me haluamme tukea kaikkia uhreja, ei vain niitä, jotka sopivat omiin tarkoituksiimme.

Jarna Rintaniemi toteaa:

2000-luvun taitteessa paljastui, että lestadiolaisliikkeen parissa oli tapahtunut useita seksuaalirikoksia. Uhreina oli alaikäiset lapset, tekijöitä oli yhteensä montakymmentä. Monet tekijöistä olivat liikkeen johtohahmoina toimineita saarnaajia ja yksittäisiä tekoja koko vyyhdessä oli montasataa. Suurimmasta osasta ei oltu koskaan ilmoitettu viranomaisille, koska liikkeen sisällä oli tietoisesti ja johdonmukaisesti salattu kyseiset tapaukset. Tuomitsiko kristityiksi itseään nimittävät kansanedustajat nämä teot? Tehtiinkö lakimuutoksia ja pidettiinkö valtakunnallisia kriisipalavereita? Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.

Viime syyskuussa uutisoitiin Sörkan vankilan entisestä vartijasta, joka oli kolmen vuoden ajan käyttänyt hyväksi ja raiskannut neljää eri uhria, jotka oli kaikki alaikäisiä.

Marraskuussa uutisoitiin 51-vuotiaasta sotkamolaisesta miehestä, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi 11-13 vuotiaita lapsia. Ensimmäisen uhrin kohdalla sukupuoliyhteyksiä oli kahden vuoden aikana ainakin 30 ja niiden aikana käytettiin väkivaltaa, uhri oli sidottu, hänen suuhunsa oli tungettu suukapula ja teon yhteydessä tuomittu otti myös valokuvia uhreistaan. Myös toiseen uhriin oli kohdistunut useita tekoja, joissa käytettiin väkivaltaa.

Joulukuussa uutisoitiin keissistä, missä tekijä oli 23-vuotias kantasuomalainen mies, seksuaalisen hyväksikäytön uhreja 11 ja yksittäisiä rikoksia ainakin 48. Uhreista nuorin oli 6-vuotias , vanhin 13-vuotias.

Toitotettiinko näitä iltapäivälehdissä viikkotolkulla? Missä oli hallituksen hätäkokoukset? Annettiinko koko kunnalle kriisiapua ja rukoiltiinko kirkoissa uhrien puolesta. Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.

On ihan paskapuhetta, että nyt oltaisiin niin kovasti huolissaan nimenomaan tyttöjen ja naisten turvallisuudesta, kun ketään ei ole aihe aiemmin kiinnostanut. Seksuaalirikosten tekijöistä yli 75% on edelleen kantasuomalaisia ja seksuaalista ahdistelua, -hyväksikäyttöä ja -väkivaltaa on uhritutkimusten mukaan kokenut valtaosa tytöistä ja naisista. Kyllä tämä raiskauskulttuuri on ollut ja voinut hyvin jo pitkään ennen pakolaiskriisiä.

 

]]>
65 http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267696-seksuaalisen-vakivallan-ehkaisemisesta#comments Kotimaa Oulun seksuaalirikokset Raiskaus Raiskauskulttuuri Seksuaalinen väkivalta Tue, 15 Jan 2019 21:53:25 +0000 Saga Nyrén http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267696-seksuaalisen-vakivallan-ehkaisemisesta
Eduskuntaryhmiltä kaksi väkevää linjausta – ja yksi vähän sinnepäin http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267669-eduskuntaryhmilta-kaksi-vakevaa-linjausta-ja-yksi-vahan-sinnepain <p>Eduskuntapuolueiden ryhmäjohtajat antoivat tiistaina kolme konkreettista linjausta, joilla halutaan kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia ja vastata kansalaisten huoleen Oulussa ja Helsingissä ilmenneistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.</p><p>Viimeinen jää linjauksena muita heikommaksi, eikä sen läpimenoon uskota kaikissa ryhmissä.</p><p>Nykyinen eduskunta istuu enää noin kaksi kuukautta ennen vaalitaukoa. Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kaikkonen korostikin, että jokaiselta eduskunnalta jää aina lakiesityksiä käsittelemättä ja linjauksilla halutaan varmistaa, että nyt nämä kolme toimenpidettä on saatava valmiiksi.</p><p>Puolueiden ryhmäjohtajat katsovat, että törkeisiin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa minimirangaistuksia on korotettava. Parhaillaan eduskunnan lakivaliokunta käsittelee lakiuudistusta, jolla nostetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön maksimirangaistus nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen, ja että lakiin tulisi uusi pykälä, jonka mukaan sukupuoliyhteyden käsittävä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö olisi aina lapsenraiskaus. Kaikkien puolueiden edustajat katsovat, että lakimuutokset on &rdquo;vietävä ripeästi läpi&rdquo;.</p><p>Toiseksi ryhmäjohtajat haluavat, että eduskunta kiirehtii poliisien henkilötietojen käyttöä koskevaa lakiuudistusta. Se parantaisi poliisin mahdollisuuksia käyttää monipuolisemmin nykyisillä toimivaltuuksilla saatuja henkilötietoja seksuaalirikosten ja muiden rikosten torjunnassa.</p><p>Listan kolmas ja heikoin lenkki koskee kansalaisuuslain muutosta. Hallitus on tuonut eduskuntaan lakiesityksen, jolla halutaan viedä kansalaisuus terrorismiin syyllistyneiltä. Käytännössä laki koskisi ainoastaan kaksoiskansalaisia, koska Suomi on sitoutunut kansalaisuudettomuuden ehkäisyyn, eli että ainoata kansalaisuutta ei voida ottaa pois.</p><p>Muun muassa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on pitänyt julkisuudessa esillä, että hän haluaisi lakiin mukaan myös törkeät seksuaalirikokset.</p><p>Nyt tiistaina ryhmäjohtajat linjasivat, että hallituksen on nopealla aikataululla arvioitava mahdollisuus täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla. Linjauksessa on nollavaatimuksen makua, koska hallitus voi toimivaltansa puitteissa ryhtyä selvittämään eri asioita ilman eduskunnan linjauksiakin.</p><p>Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) kertoikin aiemmin tiistaina Uudelle Suomelle, että selvitystyö on jo ministeriössä käynnistynyt.</p><p>Kirjaus oli tehty taiten, koska esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto suhtautuvat uudistukseen skeptisesti. Krista Mikkonen (vihr) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas) arvioivatkin ennen kaikkien ryhmäjohtajien kokousta, että kansainväliset sopimukset voivat tulla asiassa hyvin nopeasti vastaan.</p><p>&rdquo;Meidän täytyy noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, ja olen ymmärtänyt, että se ei onnistu. Eikä siitä kannata lähteä ryhmäjohtajien kesken huutokauppaa käymään&rdquo;, Mikkonen totesi.</p><p>&rdquo;Kun lukee sitä hallituksen esitystä, joka on tällä hetkellä eduskunnassa sisällä, niin sen perusteella jo voinee todeta jo, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, estävät tämän tapaisen ratkaisun. Minusta se on ministeriön selvitettävä asia&rdquo;, Pekonen jatkoi.</p><p>Viesti tuli selväksi: siinähän selvittävät, mutta läpi ei mene. Huomio päätyi lopulta ryhmäjohtajien linjapaperiin sulkeisiin. &rdquo;Velvoitetaan hallitus nopealla aikataululla arvioimaan mahdollisuus (kv-sopimukset huomioiden) täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla&rdquo;.</p> Eduskuntapuolueiden ryhmäjohtajat antoivat tiistaina kolme konkreettista linjausta, joilla halutaan kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia ja vastata kansalaisten huoleen Oulussa ja Helsingissä ilmenneistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Viimeinen jää linjauksena muita heikommaksi, eikä sen läpimenoon uskota kaikissa ryhmissä.

Nykyinen eduskunta istuu enää noin kaksi kuukautta ennen vaalitaukoa. Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kaikkonen korostikin, että jokaiselta eduskunnalta jää aina lakiesityksiä käsittelemättä ja linjauksilla halutaan varmistaa, että nyt nämä kolme toimenpidettä on saatava valmiiksi.

Puolueiden ryhmäjohtajat katsovat, että törkeisiin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa minimirangaistuksia on korotettava. Parhaillaan eduskunnan lakivaliokunta käsittelee lakiuudistusta, jolla nostetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön maksimirangaistus nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen, ja että lakiin tulisi uusi pykälä, jonka mukaan sukupuoliyhteyden käsittävä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö olisi aina lapsenraiskaus. Kaikkien puolueiden edustajat katsovat, että lakimuutokset on ”vietävä ripeästi läpi”.

Toiseksi ryhmäjohtajat haluavat, että eduskunta kiirehtii poliisien henkilötietojen käyttöä koskevaa lakiuudistusta. Se parantaisi poliisin mahdollisuuksia käyttää monipuolisemmin nykyisillä toimivaltuuksilla saatuja henkilötietoja seksuaalirikosten ja muiden rikosten torjunnassa.

Listan kolmas ja heikoin lenkki koskee kansalaisuuslain muutosta. Hallitus on tuonut eduskuntaan lakiesityksen, jolla halutaan viedä kansalaisuus terrorismiin syyllistyneiltä. Käytännössä laki koskisi ainoastaan kaksoiskansalaisia, koska Suomi on sitoutunut kansalaisuudettomuuden ehkäisyyn, eli että ainoata kansalaisuutta ei voida ottaa pois.

Muun muassa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on pitänyt julkisuudessa esillä, että hän haluaisi lakiin mukaan myös törkeät seksuaalirikokset.

Nyt tiistaina ryhmäjohtajat linjasivat, että hallituksen on nopealla aikataululla arvioitava mahdollisuus täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla. Linjauksessa on nollavaatimuksen makua, koska hallitus voi toimivaltansa puitteissa ryhtyä selvittämään eri asioita ilman eduskunnan linjauksiakin.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) kertoikin aiemmin tiistaina Uudelle Suomelle, että selvitystyö on jo ministeriössä käynnistynyt.

Kirjaus oli tehty taiten, koska esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto suhtautuvat uudistukseen skeptisesti. Krista Mikkonen (vihr) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas) arvioivatkin ennen kaikkien ryhmäjohtajien kokousta, että kansainväliset sopimukset voivat tulla asiassa hyvin nopeasti vastaan.

”Meidän täytyy noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, ja olen ymmärtänyt, että se ei onnistu. Eikä siitä kannata lähteä ryhmäjohtajien kesken huutokauppaa käymään”, Mikkonen totesi.

”Kun lukee sitä hallituksen esitystä, joka on tällä hetkellä eduskunnassa sisällä, niin sen perusteella jo voinee todeta jo, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, estävät tämän tapaisen ratkaisun. Minusta se on ministeriön selvitettävä asia”, Pekonen jatkoi.

Viesti tuli selväksi: siinähän selvittävät, mutta läpi ei mene. Huomio päätyi lopulta ryhmäjohtajien linjapaperiin sulkeisiin. ”Velvoitetaan hallitus nopealla aikataululla arvioimaan mahdollisuus (kv-sopimukset huomioiden) täydentää esitystä törkeillä seksuaali- ja väkivaltarikoksilla”.

]]>
14 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267669-eduskuntaryhmilta-kaksi-vakevaa-linjausta-ja-yksi-vahan-sinnepain#comments Kotimaa Eduskunta Politiikka Yhteiskunta Tue, 15 Jan 2019 15:36:45 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267669-eduskuntaryhmilta-kaksi-vakevaa-linjausta-ja-yksi-vahan-sinnepain
Oikeita vastauksia maahanmuuttopolitiikan polttaviin kysymyksiin http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267605-oikeita-vastauksia-maahanmuuttopolitiikan-polttaviin-kysymyksiin <p>Ymmärrettävistä syistä maahanmuuttopolitiikka askarruttaa ihmisiä, joten otan vapauden vastata muutamiin yleisimpiin viime päivinä julkisessa keskustelussa kuulemiini fraaseihin. Tässä neljän kärki:</p><p>1. Miksi raiskaaminen kiinnostaa vasta, kun syyllinen on ulkomaalainen?<br />V: Nyt pitää pyyhkiä unihiekat silmistä ja vaikut korvista. Esimerkiksi Itä-Suomen hovioikeuden lepsu linja raiskausrangaistuksissa, suomalaiseen oikeuskäytäntöön pesiytyneet paljousalennukset ja seksuaalirikosten rangaistusasteikon koventaminen ovat olleet kiinteä osa julkista keskustelua jo ainakin sen 20 vuotta, minkä ajan minä olen käynyt aktiivista yhteiskunnallista keskustelua. Todennäköisesti paljon pidempäänkin.</p><p>2. Miksei kaikkia ulkomaalaisia/ muslimeita /[mielisolvauksesi] /[inhokki-ihmisryhmäsi] vain poisteta maasta?<br />V: Koska kollektiiviset rangaistukset ovat epäoikeudenmukaisia syyttöminä tuomiolle joutuvia kohtaan ja rikkovat oikeusvaltioperiaatetta. Jos tälle tielle lähdetään, niin menetämme sen länsimaisen sivistysvaltion, jota yritämme nyt suojella. Vastuu rikoksista on yksiselitteisesti niiden tekijöillä, ei millään kollektiiveilla, eikä syyttömien tarvitse kärsiä tai menettää vapauksiaan muiden takia. Tämä koskee meitä kaikkia uskontoon, etnisyyteen, ihonväriin, aatteisiin, ja niin edelleen, katsomatta.</p><p>3. Raiskaavathan suomalaisetkin.<br />V: Niin tekevät. Erona on, että emme voi valita keitä Suomeen syntyy, mutta voimme valita keitä maahan pääsee. On kaikkien etu, että turvapaikanhakijoille asetataan tiukempi seula ja kotoutumisehdot, sekä maahanmuuton painopistettä siirretään vahvemmin työperäiseksi. Ideaalitilanteessa voimme pienillä muutoksilla vähentää raiskauksia kansallisella tasolla 20-30 % luopumatta oikeusvaltioperiaatteesta samalla, kun työllisyysasteemme ja kansantaloutemme vahvistuu. Sitä vastaan kenelläkään ei luulisi olevan yhtään mitään.</p><p>4. Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa.<br />V: Pärjää ja ei pärjää. Suomi pärjää mainiosti ilman kielitaidottomia, kouluttamattomia ja sopeutumiskyvyttömiä maahanmuuttajia. Ahkerille, kielen opetelleille, yhteisten sääntöjemme mukaan pelaaville, sopeutuville ja omalla työllään toimeen tuleville maahanmuuttajille &quot;Ei&quot;:n sanominen taas on tyhmää. Lakeja tulisikin muuttaa niin, että työn perässä muuttavalle ovi aukeaisi helpommin samalla, kun kannustimet valheellisen markkinoinnin aloittamille kansainvaelluksille poistetaan.</p><p>Hyvä tästä vielä tulee.&nbsp;<a class="_58cn" href="https://www.facebook.com/hashtag/terestroika?source=feed_text&amp;epa=HASHTAG&amp;__xts__%5B0%5D=68.ARCKYtbNelV-OVqrIUvKYiS_Q4pKJReaxflK9-S5_ADErJuLJs6oq7wgdX5DVznwcrHha6dMHcNFBOEvrXy2Zgu4bFMqZYFYkF9IDvwP6iuYzvVaGwLNLewi2kRoxktp8-cbhlPoX-UvERH8sM5pfB812HrXa8FlNLBEoNVgv839-KGA1ZuY3Zaf6DMzD1s4vskLp8hXclh5b9tOMcLnBhPQeCMpAymJtspEDBDryHxvrl0dYhuDGDn3IX0iHMUgdzalllH_JRagyx9aM4tiXNo9T3ec3THzsG68uO1ooUjtigzRxOBFGG-ykBfIaci9yopEJScyT3DyOPXgio3hTmxI&amp;__tn__=%2ANK-R">#terestroika</a></p> Ymmärrettävistä syistä maahanmuuttopolitiikka askarruttaa ihmisiä, joten otan vapauden vastata muutamiin yleisimpiin viime päivinä julkisessa keskustelussa kuulemiini fraaseihin. Tässä neljän kärki:

1. Miksi raiskaaminen kiinnostaa vasta, kun syyllinen on ulkomaalainen?
V: Nyt pitää pyyhkiä unihiekat silmistä ja vaikut korvista. Esimerkiksi Itä-Suomen hovioikeuden lepsu linja raiskausrangaistuksissa, suomalaiseen oikeuskäytäntöön pesiytyneet paljousalennukset ja seksuaalirikosten rangaistusasteikon koventaminen ovat olleet kiinteä osa julkista keskustelua jo ainakin sen 20 vuotta, minkä ajan minä olen käynyt aktiivista yhteiskunnallista keskustelua. Todennäköisesti paljon pidempäänkin.

2. Miksei kaikkia ulkomaalaisia/ muslimeita /[mielisolvauksesi] /[inhokki-ihmisryhmäsi] vain poisteta maasta?
V: Koska kollektiiviset rangaistukset ovat epäoikeudenmukaisia syyttöminä tuomiolle joutuvia kohtaan ja rikkovat oikeusvaltioperiaatetta. Jos tälle tielle lähdetään, niin menetämme sen länsimaisen sivistysvaltion, jota yritämme nyt suojella. Vastuu rikoksista on yksiselitteisesti niiden tekijöillä, ei millään kollektiiveilla, eikä syyttömien tarvitse kärsiä tai menettää vapauksiaan muiden takia. Tämä koskee meitä kaikkia uskontoon, etnisyyteen, ihonväriin, aatteisiin, ja niin edelleen, katsomatta.

3. Raiskaavathan suomalaisetkin.
V: Niin tekevät. Erona on, että emme voi valita keitä Suomeen syntyy, mutta voimme valita keitä maahan pääsee. On kaikkien etu, että turvapaikanhakijoille asetataan tiukempi seula ja kotoutumisehdot, sekä maahanmuuton painopistettä siirretään vahvemmin työperäiseksi. Ideaalitilanteessa voimme pienillä muutoksilla vähentää raiskauksia kansallisella tasolla 20-30 % luopumatta oikeusvaltioperiaatteesta samalla, kun työllisyysasteemme ja kansantaloutemme vahvistuu. Sitä vastaan kenelläkään ei luulisi olevan yhtään mitään.

4. Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa.
V: Pärjää ja ei pärjää. Suomi pärjää mainiosti ilman kielitaidottomia, kouluttamattomia ja sopeutumiskyvyttömiä maahanmuuttajia. Ahkerille, kielen opetelleille, yhteisten sääntöjemme mukaan pelaaville, sopeutuville ja omalla työllään toimeen tuleville maahanmuuttajille "Ei":n sanominen taas on tyhmää. Lakeja tulisikin muuttaa niin, että työn perässä muuttavalle ovi aukeaisi helpommin samalla, kun kannustimet valheellisen markkinoinnin aloittamille kansainvaelluksille poistetaan.

Hyvä tästä vielä tulee. #terestroika

]]>
36 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267605-oikeita-vastauksia-maahanmuuttopolitiikan-polttaviin-kysymyksiin#comments Kotimaa Joukkoraiskaukset Karkotus Maahanmuutto Oulu Tue, 15 Jan 2019 06:15:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267605-oikeita-vastauksia-maahanmuuttopolitiikan-polttaviin-kysymyksiin
Järkevää maahanmuuttoa osa 1: Miten uudistaa humanitaarinen maahanmuutto? http://juhanimklemetti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267628-jarkevaa-maahanmuuttoa-osa-1-miten-uudistaa-humanitaarinen-maahanmuutto <p>Maahanmuuttokeskustelu on taas pinnalla esille tulleiden ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikosepäilyjen myötä. Kansalaiset oikeutetusti suuntaavat katseensa kohti päättäjiä ja kysyvät millaisiin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, jotta tällaista ei vastaisuudessa tapahtuisi. On vastuutonta, jos ei uskalleta mennä ongelman juurisyihin ja yritetä konkreettisesti saada ilmiötä loppumaan.</p><p>Traagisia tapauksia ei pidä käyttää politiikan keppihevosina, mutta niistä pitää oppia. Maahanmuutosta on kyettävä käymään kiihkotonta keskustelua ja tekemään muutoksia, jotta esimerkiksi nyt esille tulleilta tapauksilta voitaisiin vastaisuudessa välttyä. Vaikka humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy vahvasti arvot, niin myös siitä pitää pystyä keskustelemaan asiapitoisesti ja tekemään tosiasioihin perustuvia päätöksiä.</p><p>Tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä siihen, millaisia muutoksia meidän tulisi tehdä humanitaariseen maahanmuuttoon. Pyrkimyksenä on, että humanitaarisen maahanmuuton avulla voisimme auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia ja minimoida sen tuomia negatiivisia ilmiöitä.</p><p>Moni meistä suomalaisista haluaa auttaa ja se on hyvä. Mahdollisuudet auttaa maailman noin 68 miljoonaa kotinsa jättänyttä ovat kuitenkin rajalliset. Auttamisen mahdollisuuksien ollessa rajalliset meidän tulee väistämättä tehdä päätös siitä, keitä autetaan ja miten.</p><p>Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena tulisi ensisijaisesti olla kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen tarjoamalla heille uusi mahdollisuus elämään, jota heillä ei omassa kotimaassaan olisi, vaikka tilanne siellä muuttuisikin. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyissä maissa perheet, joissa perheen päänä ei ole miespuolista henkilöä. Vaikka pakolaisuuteen johtanut alkuperäinen syy, kuten kotialueella ollut konflikti loppuisi, niin tällaisten perheiden mahdollisuus kotimaahan palatessaan elää ihmisarvoista elämää olisi mahdotonta.</p><p>Voidaan rehellisesti sanoa, että nykyinen humanitaarisen maahanmuuton järjestelmä ei toimi, niin kuten sen pitäisi. Sitä voidaan käyttää monella tapaa hyväksi, ja sen kautta resurssit eivät usein kohdennu kaikista eniten apua tarvitsevien auttamiseen. Meidän ei tule enää ylläpitää nykyisenlaista turvapaikkajärjestelmää, joka tilastojen mukaan tukee suurilta osin henkilöitä, joilla on varaa maksaa salakuljettajalle paremman elämän saamiseksi.</p><p>Humanitaarisen maahanmuuton resurssit tulisi keskittää kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen suoraan kriisialueilta ja pakolaisleireiltä. Suomella on kaikki valmiudet ottaa nykyistä paljon enemmän kiintiöpakolaisia, mikäli nykyiseen turvapaikkajärjestelmään saadaan Euroopassa muutos. Ei olla naiiveja, vaan ollaan aidosti humaaneja.</p><p>Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata ja salakuljettajien hallinnoima hengenvaarallinen Välimeren ylitys -bisnes tulee saada loppumaan. Turvapaikkahakemukset tulee jatkossa käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Vastaisuudessa ei voi olla niin, että ainoastaan jättämällä turvapaikkahakemuksen Schengen -jäsenmaiden alueella pystyy vapaasti liikkumaan ympäri Eurooppaa, vaikka oleskelulupaa ei olisi vielä saanutkaan. EU:n turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa tulee korostua turvallisuus, tehokkuus ja hallittavuus.</p><p>Suomesta ei kansainvälisten sopimusten mukaan palauteta ketään kuolemaan, kidutettavaksi tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi, ja näin pitää olla myös vastaisuudessa. Palautukset koskevat kuitenkin myös humanitaarisen maahanmuuton kautta tulleita henkilöitä. Pakolaiset, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin, vierailevat kotimaassaan tai ovat tarkoituksella antaneet viranomaisille väärää tietoa oleskeluluvan saamiseksi, tulee pystyä nykyistä tehokkaammin palauttamaan alkuperäiseen kotimaahansa, mikäli se ei aiheuta heille välitöntä vaaraa. Palautukset ovat tärkeä osa oleskelulupajärjestelmää ja luo uskottavuuden sen toiminnalle. Henkilö kenelle ei ole myönnetty oleskelulupaa on Suomessa laittomasti ja tulee poistaa maasta niin pian kuin mahdollista. Laittomasti maassa olevalla henkilöllä ei tule olla oikeutta kulkea vapaana Suomessa.</p><p>Nykyisten kansainvälistä suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten takana seisominen loputtomiin ei ole järkevää, koska ne on tehty kymmeniä vuosia sitten, jolloin maailma oli täysin erilainen. Järkevää on auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia, jonka hengessä nämä sopimukset on alun perin tehtykin. Kansainvälisiä sopimuksia pitää pystyä muuttamaan maailman muuttuessa. Kansainvälisten sopimusten tulee myös jatkossa pitää kiinni ihmisoikeuksista, mutta niihin tulisi tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta, jotta järjestelmä ei olisi niin altis hyväksikäytölle.</p><p>Humanitaarista maahanmuuttoa koskevat järjestelmät, sopimukset ja lainsäädäntö tulee päivittää vastaamaan tämän päivän maailmaa. Kansalaisten keskuudessa motivaatio auttamiseen vähenee ja yhteiskunnassamme turvallisuus heikkenee, kun maahamme pyrkii humanitaarisen maahanmuuton kautta henkilöitä monin eri motiivein, ei ainoastaan hakeakseen turvaa. Humanitaarinen maahanmuutto on arvokas tapa auttaa, mutta kenenkään ei tulisi antaa hyväksikäyttää ihmisten hyvää tahtoa. Maahanmuuton ei tulisi myöskään muuttaa niitä arvoja, joihin hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskuntamme perustuu.</p> Maahanmuuttokeskustelu on taas pinnalla esille tulleiden ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikosepäilyjen myötä. Kansalaiset oikeutetusti suuntaavat katseensa kohti päättäjiä ja kysyvät millaisiin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, jotta tällaista ei vastaisuudessa tapahtuisi. On vastuutonta, jos ei uskalleta mennä ongelman juurisyihin ja yritetä konkreettisesti saada ilmiötä loppumaan.

Traagisia tapauksia ei pidä käyttää politiikan keppihevosina, mutta niistä pitää oppia. Maahanmuutosta on kyettävä käymään kiihkotonta keskustelua ja tekemään muutoksia, jotta esimerkiksi nyt esille tulleilta tapauksilta voitaisiin vastaisuudessa välttyä. Vaikka humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy vahvasti arvot, niin myös siitä pitää pystyä keskustelemaan asiapitoisesti ja tekemään tosiasioihin perustuvia päätöksiä.

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä siihen, millaisia muutoksia meidän tulisi tehdä humanitaariseen maahanmuuttoon. Pyrkimyksenä on, että humanitaarisen maahanmuuton avulla voisimme auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia ja minimoida sen tuomia negatiivisia ilmiöitä.

Moni meistä suomalaisista haluaa auttaa ja se on hyvä. Mahdollisuudet auttaa maailman noin 68 miljoonaa kotinsa jättänyttä ovat kuitenkin rajalliset. Auttamisen mahdollisuuksien ollessa rajalliset meidän tulee väistämättä tehdä päätös siitä, keitä autetaan ja miten.

Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena tulisi ensisijaisesti olla kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen tarjoamalla heille uusi mahdollisuus elämään, jota heillä ei omassa kotimaassaan olisi, vaikka tilanne siellä muuttuisikin. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyissä maissa perheet, joissa perheen päänä ei ole miespuolista henkilöä. Vaikka pakolaisuuteen johtanut alkuperäinen syy, kuten kotialueella ollut konflikti loppuisi, niin tällaisten perheiden mahdollisuus kotimaahan palatessaan elää ihmisarvoista elämää olisi mahdotonta.

Voidaan rehellisesti sanoa, että nykyinen humanitaarisen maahanmuuton järjestelmä ei toimi, niin kuten sen pitäisi. Sitä voidaan käyttää monella tapaa hyväksi, ja sen kautta resurssit eivät usein kohdennu kaikista eniten apua tarvitsevien auttamiseen. Meidän ei tule enää ylläpitää nykyisenlaista turvapaikkajärjestelmää, joka tilastojen mukaan tukee suurilta osin henkilöitä, joilla on varaa maksaa salakuljettajalle paremman elämän saamiseksi.

Humanitaarisen maahanmuuton resurssit tulisi keskittää kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen suoraan kriisialueilta ja pakolaisleireiltä. Suomella on kaikki valmiudet ottaa nykyistä paljon enemmän kiintiöpakolaisia, mikäli nykyiseen turvapaikkajärjestelmään saadaan Euroopassa muutos. Ei olla naiiveja, vaan ollaan aidosti humaaneja.

Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata ja salakuljettajien hallinnoima hengenvaarallinen Välimeren ylitys -bisnes tulee saada loppumaan. Turvapaikkahakemukset tulee jatkossa käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Vastaisuudessa ei voi olla niin, että ainoastaan jättämällä turvapaikkahakemuksen Schengen -jäsenmaiden alueella pystyy vapaasti liikkumaan ympäri Eurooppaa, vaikka oleskelulupaa ei olisi vielä saanutkaan. EU:n turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa tulee korostua turvallisuus, tehokkuus ja hallittavuus.

Suomesta ei kansainvälisten sopimusten mukaan palauteta ketään kuolemaan, kidutettavaksi tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi, ja näin pitää olla myös vastaisuudessa. Palautukset koskevat kuitenkin myös humanitaarisen maahanmuuton kautta tulleita henkilöitä. Pakolaiset, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin, vierailevat kotimaassaan tai ovat tarkoituksella antaneet viranomaisille väärää tietoa oleskeluluvan saamiseksi, tulee pystyä nykyistä tehokkaammin palauttamaan alkuperäiseen kotimaahansa, mikäli se ei aiheuta heille välitöntä vaaraa. Palautukset ovat tärkeä osa oleskelulupajärjestelmää ja luo uskottavuuden sen toiminnalle. Henkilö kenelle ei ole myönnetty oleskelulupaa on Suomessa laittomasti ja tulee poistaa maasta niin pian kuin mahdollista. Laittomasti maassa olevalla henkilöllä ei tule olla oikeutta kulkea vapaana Suomessa.

Nykyisten kansainvälistä suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten takana seisominen loputtomiin ei ole järkevää, koska ne on tehty kymmeniä vuosia sitten, jolloin maailma oli täysin erilainen. Järkevää on auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia, jonka hengessä nämä sopimukset on alun perin tehtykin. Kansainvälisiä sopimuksia pitää pystyä muuttamaan maailman muuttuessa. Kansainvälisten sopimusten tulee myös jatkossa pitää kiinni ihmisoikeuksista, mutta niihin tulisi tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta, jotta järjestelmä ei olisi niin altis hyväksikäytölle.

Humanitaarista maahanmuuttoa koskevat järjestelmät, sopimukset ja lainsäädäntö tulee päivittää vastaamaan tämän päivän maailmaa. Kansalaisten keskuudessa motivaatio auttamiseen vähenee ja yhteiskunnassamme turvallisuus heikkenee, kun maahamme pyrkii humanitaarisen maahanmuuton kautta henkilöitä monin eri motiivein, ei ainoastaan hakeakseen turvaa. Humanitaarinen maahanmuutto on arvokas tapa auttaa, mutta kenenkään ei tulisi antaa hyväksikäyttää ihmisten hyvää tahtoa. Maahanmuuton ei tulisi myöskään muuttaa niitä arvoja, joihin hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskuntamme perustuu.

]]>
16 http://juhanimklemetti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267628-jarkevaa-maahanmuuttoa-osa-1-miten-uudistaa-humanitaarinen-maahanmuutto#comments Kotimaa EU:n turvapaikkapolitiikka Hallitsematon maahanmuutto Humanitaarinen maahanmuutto Kansainväliset sopimukset Suomen turvapaikanhakijapolitiikka Tue, 15 Jan 2019 06:04:21 +0000 Juhani Klemetti http://juhanimklemetti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267628-jarkevaa-maahanmuuttoa-osa-1-miten-uudistaa-humanitaarinen-maahanmuutto
Mustavalkoinen media, Oulun uhrit ja henkilökohtaiset agendat http://muhisazizi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267621-mustavalkoinen-media-oulun-uhrit-ja-henkilokohtaiset-agendat <p>Vaalit ovat lähellä. Lieneekö sattumaa, että mediat jälleen kuohuvat maahanmuuttoon tai maahanmuuttajataustaisten tekemiin rikoksiin liittyen. Jos sivuutetaan vaikka viime aikoina varmasti jokaisen meidän tietoomme tullutta &rdquo;Oulun seksuaalirikosvyyhtiä&rdquo;, kerrotaan tapahtumien sijoittuneen viime kesän tienoille. Lähes joka artikkelissa puhutaan &rdquo;epäilyistä&rdquo;, koska tutkinnat ovat vielä kesken ja osa epäilyistä on myös vapautettu. Kuitenkin jos sosiaalisen median kannanottoja seuraa, voisi ajatella rikoksien tapahtuneen viimeisten muutaman viikon aikana. Seksuaalirikosvyyhtien puiminen sosiaalisessa mediassa on ollut sävyltään aggressiivista ja erittäin leimaavaa.</p><p>On ymmärrettävää, että tunteet kuumenevat, varsinkin kun puhutaan alaikäisiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä. Ja kun epäiltyinä useassa tapauksessa ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden on sallittu tulla maahamme hakemaan turvaa ja tukea, mutta kuitenkin he osoittavat &rdquo;kiitollisuuttaan&rdquo; äärimmäisen alhaisella tavalla. Joten on ymmärrettävää, että tunteet todella kuumenevat eteenkin kantasuomalaisten taholta. Silti tietyn ihmisjoukon leimaaminen esim. raiskaajiksi vain saman kulttuuritaustan, ihonvärin, uskonnon tai muun seikan vuoksi on väärin ja äärimmäiseen loukkaavaa sitä osaa maahanmuuttajaväestöä kohtaan, jotka ovat lainkuuliaisia. Joita valtaosa ovat.</p><p>Koskemattomuus on itsestään selvä asia ja se tulisi kaikkien ymmärtää, myös tänne muualta muuttaneiden. Sitä voi ja näköjään pitääkin valistaa esim. turvapaikkahaun ohella. Eriävät kulttuuritaustat voivat selittää maahanmuuttajataustaisten suuren osuuden seksuaalirikosepäilyissä, mutta MTV3:lla julkaistussa artikkelissa todettiin Poliisin taholta, että kantasuomalaisilla on yhä kuitenkin suurempi osuus seksuaalirikoksiin liittyen. Mainittiin myös, että useassa tapauksessa alaikäinen uhri ja epäilty ovat olleet yhteydessä sosiaalisen median kautta ennen tapahtumia. Olen itse henkilökohtaisesti saanut tietoja Oulun tapaukseen liittyen, että joissain tapauksissa uhri ja epäilty ovat olleet jonkinlaisessa parisuhteessa ennen tapahtumia, ja ihmettelen suuresti, että sekään ei ole laittanut kenellekään hälytyskelloja soimaan.</p><p>Siksi näin itsekin isänä peräänkuulutan vastuuta alaikäisten lastemme kasvatukseen liittyen. On huomion arvoista että monikaan vanhempi ei selvästi ole perillä sosiaalisen median uhista eivätkä näin ollen esim. edellä mainituissa tapauksissa olleet lainkaan tietoisia lastensa tekemisistä kodin sisällä taikka sen ulkopuolella. Kyllä, raiskaaja on aina syyllinen, mutta uskon että jokainen vanhempi on tietoinen, että Suomi ei ole ollut lintukoto myöskään ennen turvapaikanhakijavyöryn ilmaantumista maamme kamaralle.</p><p>Siksi peräänkuulutan sekä vanhempien vastuuta alaikäisten lastensa valvomisessa, että valtion vastuuta luvattomasti maassa olevien, rikoksiin syyllistyineiden&nbsp;turvapaikanhakijoiden karkottamisesta. Sosiaalisen median kannanottoihin peräänkuulutan laittamaan jäitä hattuun ennen liiallista ylidramatisointia ja termien vääristelyä, välttämään turhaa provosointia mikä ei johda lainkaan parempaan.</p><p>Olen itse varoittanut tästä jo noin vuosi sitten, kun paljon puhuttanut turvapaikanhakijavyöry tuli Suomeen, jolloin suuri osa heistä jäi ns. &rdquo;paperittomiksi&rdquo;. Toin vahvasti esille vaaran, joka seuraa siitä, kun maahanmuuttoprosessit läpi käynyt turvapaikanhakija jää ilman lupaa olla Suomessa. Se tuo monenlaisia uhkia yhteiskuntaamme, syrjäytymisestä rikollisuuteen.</p><p>Toisaalta täytyy myöntää, niin ironista kuin onkin, että maahanmuuttajataustaisten seksuaalirikosepäilyjen mediamyllytys juuri ennen vaaleja on saanut aikaseksi jotain konkreettista. Alaikäisten tyttöjen seksuaalisia hyväksikäyttöjä on tapahtunut maassamme aina, mutta tämän mediamyllytyksen myötä vihdoin halutaan suurin äänin jotain konkreettista aikaiseksi. Politiikassa asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja toivoisin vilpittömästi näin vaalien alla, että ei hyödynnettäisi alaikäisten tyttöjen kärsimyksiä tai maahanmuuttajaväestön leimaamista omien agendojen ajamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Muhis Azizi</p><p>Turun kaupunginvaltuutettu (Kok.),</p><p>Turun monikulttuurisuusneuvoston pj.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Vaalit ovat lähellä. Lieneekö sattumaa, että mediat jälleen kuohuvat maahanmuuttoon tai maahanmuuttajataustaisten tekemiin rikoksiin liittyen. Jos sivuutetaan vaikka viime aikoina varmasti jokaisen meidän tietoomme tullutta ”Oulun seksuaalirikosvyyhtiä”, kerrotaan tapahtumien sijoittuneen viime kesän tienoille. Lähes joka artikkelissa puhutaan ”epäilyistä”, koska tutkinnat ovat vielä kesken ja osa epäilyistä on myös vapautettu. Kuitenkin jos sosiaalisen median kannanottoja seuraa, voisi ajatella rikoksien tapahtuneen viimeisten muutaman viikon aikana. Seksuaalirikosvyyhtien puiminen sosiaalisessa mediassa on ollut sävyltään aggressiivista ja erittäin leimaavaa.

On ymmärrettävää, että tunteet kuumenevat, varsinkin kun puhutaan alaikäisiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä. Ja kun epäiltyinä useassa tapauksessa ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joiden on sallittu tulla maahamme hakemaan turvaa ja tukea, mutta kuitenkin he osoittavat ”kiitollisuuttaan” äärimmäisen alhaisella tavalla. Joten on ymmärrettävää, että tunteet todella kuumenevat eteenkin kantasuomalaisten taholta. Silti tietyn ihmisjoukon leimaaminen esim. raiskaajiksi vain saman kulttuuritaustan, ihonvärin, uskonnon tai muun seikan vuoksi on väärin ja äärimmäiseen loukkaavaa sitä osaa maahanmuuttajaväestöä kohtaan, jotka ovat lainkuuliaisia. Joita valtaosa ovat.

Koskemattomuus on itsestään selvä asia ja se tulisi kaikkien ymmärtää, myös tänne muualta muuttaneiden. Sitä voi ja näköjään pitääkin valistaa esim. turvapaikkahaun ohella. Eriävät kulttuuritaustat voivat selittää maahanmuuttajataustaisten suuren osuuden seksuaalirikosepäilyissä, mutta MTV3:lla julkaistussa artikkelissa todettiin Poliisin taholta, että kantasuomalaisilla on yhä kuitenkin suurempi osuus seksuaalirikoksiin liittyen. Mainittiin myös, että useassa tapauksessa alaikäinen uhri ja epäilty ovat olleet yhteydessä sosiaalisen median kautta ennen tapahtumia. Olen itse henkilökohtaisesti saanut tietoja Oulun tapaukseen liittyen, että joissain tapauksissa uhri ja epäilty ovat olleet jonkinlaisessa parisuhteessa ennen tapahtumia, ja ihmettelen suuresti, että sekään ei ole laittanut kenellekään hälytyskelloja soimaan.

Siksi näin itsekin isänä peräänkuulutan vastuuta alaikäisten lastemme kasvatukseen liittyen. On huomion arvoista että monikaan vanhempi ei selvästi ole perillä sosiaalisen median uhista eivätkä näin ollen esim. edellä mainituissa tapauksissa olleet lainkaan tietoisia lastensa tekemisistä kodin sisällä taikka sen ulkopuolella. Kyllä, raiskaaja on aina syyllinen, mutta uskon että jokainen vanhempi on tietoinen, että Suomi ei ole ollut lintukoto myöskään ennen turvapaikanhakijavyöryn ilmaantumista maamme kamaralle.

Siksi peräänkuulutan sekä vanhempien vastuuta alaikäisten lastensa valvomisessa, että valtion vastuuta luvattomasti maassa olevien, rikoksiin syyllistyineiden turvapaikanhakijoiden karkottamisesta. Sosiaalisen median kannanottoihin peräänkuulutan laittamaan jäitä hattuun ennen liiallista ylidramatisointia ja termien vääristelyä, välttämään turhaa provosointia mikä ei johda lainkaan parempaan.

Olen itse varoittanut tästä jo noin vuosi sitten, kun paljon puhuttanut turvapaikanhakijavyöry tuli Suomeen, jolloin suuri osa heistä jäi ns. ”paperittomiksi”. Toin vahvasti esille vaaran, joka seuraa siitä, kun maahanmuuttoprosessit läpi käynyt turvapaikanhakija jää ilman lupaa olla Suomessa. Se tuo monenlaisia uhkia yhteiskuntaamme, syrjäytymisestä rikollisuuteen.

Toisaalta täytyy myöntää, niin ironista kuin onkin, että maahanmuuttajataustaisten seksuaalirikosepäilyjen mediamyllytys juuri ennen vaaleja on saanut aikaseksi jotain konkreettista. Alaikäisten tyttöjen seksuaalisia hyväksikäyttöjä on tapahtunut maassamme aina, mutta tämän mediamyllytyksen myötä vihdoin halutaan suurin äänin jotain konkreettista aikaiseksi. Politiikassa asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja toivoisin vilpittömästi näin vaalien alla, että ei hyödynnettäisi alaikäisten tyttöjen kärsimyksiä tai maahanmuuttajaväestön leimaamista omien agendojen ajamiseen.

 

Muhis Azizi

Turun kaupunginvaltuutettu (Kok.),

Turun monikulttuurisuusneuvoston pj.

 

 

 

]]>
58 http://muhisazizi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267621-mustavalkoinen-media-oulun-uhrit-ja-henkilokohtaiset-agendat#comments Kotimaa Eduskuntavaali 2019 Maahanmuutto Media Oulun seksuaalirikokset Turvapaikan hakijat Mon, 14 Jan 2019 21:40:04 +0000 Muhis Azizi http://muhisazizi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267621-mustavalkoinen-media-oulun-uhrit-ja-henkilokohtaiset-agendat
Miespuoliset turvapaikanhakijat aseettomaan palvelukseen http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267618-miespuoliset-turvapaikanhakijat-aseettomaan-palvelukseen <p>Turvapaikan käsite juontaa juurensa antiikin Kreikasta, ja kautta länsimaisen historian kansalaisilla on ollut mahdollisuus paeta vainoavaa valtiota. Vasta toisen maailmansodan jälkeen <a href="https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/">YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14 pykälän</a> myötä käytöntö laajeni maailmanlaajuiseksi:</p><p><em>&quot;1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. 2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.&quot;</em></p><p>Ennustan, että tätä nimenomaista pykälää tullaan päivittämään lähivuosikymmeninä, ja perustuslakimme 19 &sect; tullaan tarkentamaan siltä osin, kenellä kaikilla on Suomessa oikeus sosiaaliturvaan.</p><p>Nämä ovat kuitenkin pitkän aikavälin ratkaisuja, ja vaikka niiden valmistelu aloitettaisiin tänään, valmista voi odottaa aikaisintaan luokkaa vuosikymmenen päästä.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaalit ovat kuitenkin tulossa, joten on paikallaan ehdottaa jotakin, joka lisää kansalaistemme turvallisuutta ensi tilassa.</p><p>Paras ja ensisijainen ratkaisu olisi tietysti vapauttaa työmarkkinoita sen verran, että yhä useammalla turvapaikanhakijalla olisi mahdollisuus työllistyä mahdollisimman nopeasti, ja integroitua työn kautta. Työmarkkinajärjestömme kuitenkin vastustavat tätä viimeiseen saakka, joten tämän uudistuksen läpiajamisen vaikeus on verrattavissa perustuslakimuutokseen.</p><p>Siispä on paikallaan ehdottaa jotain välittömästi toteuttamiskelpoista.</p><p>Muistan lukeneeni vuosituhannen alussa ensimmäisestä somalinaisesta, joka suoritti vapaaehtoisen asepalveluksen Suomessa. En muista oliko juttu Ruotuväessä tai Hesarissa, mutta kohtelu oli kuulemma täysin tasa-arvoista.</p><p>Ehdotan siis, että 18-25 vuotiaat miespuoliset turvapaikanhakijat integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan pakollisen aseettoman palveluksen kautta. Minimissään kuutisen kuukautta armeijan harmaissa ilman pääsyä a-tarvikkeisiin tutustuttaisi sekä suomalaisiin, että yhteisten sääntöjen noudattamiseen.</p><p>Tiedän että ehdotus on radikaali, mutta jos turvapaikanhakijoiden integroimiseen olisi helppoja keinoja, ne olisivat jo käytetty. Ja toisaalta, jos pakollista asepalvelusta voidaan soveltaa Suomen kansalaisiin, lienee paikallaan kysyä miksi sitä ei voisi soveltaa turvapaikanhakijoihin?</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, sekä ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.</p><p>PS. Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta:&nbsp;<a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241636-kolme-ehdotusta-terroririskin-pienentamiseksi">Kolme ehdotusta terroririskin pienentämiseksi</a>&nbsp;(21.8.2017)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>PPS. Näkökulma aseettomasta palveluksesta on omani, eikä puolueen. Puolueen kannan voi lukea <a href="https://liberaalipuolue.fi/puolueohjelma/">puolueohjelmastamme</a>:</p><p>&quot;Työperäinen maahanmuutto</p><p>Työperäisen maahanmuuton esteet tulee poistaa. Kaikille, joilla on mahdollisuus elättää itsensä, tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa. Oleskeluluvan tulee päättyä, jos henkilö ei pysty elättämään itseään omalla työllään. Kaikilla maassa jo olevilla pitäisi olla oikeus tehdä vapaasti töitä.</p><p>Yliopistoista ja korkeakouluista valmistuville ulkomaan kansalaisille tulee myöntää nykyistä suuremmat vapaudet työnhakuun. Maahanmuuttajien työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua &ndash; valtion ei tule valvoa, onko maahanmuuttajan saamalle työlle erityinen tarve Suomessa.</p><p>Humanitaarinen maahanmuutto</p><p>Ihmisten auttaminen konfliktien lähialueilla tulee olla ensisijainen humanitaarinen tavoite. Kannustimet turvapaikan hakemiseen Suomesta muusta kuin humanitaarisesta syystä tulee poistaa. Maahanmuuttopolitiikan painopisteen tulee olla laadukkaassa kotouttamisessa maassa jo oleskeleville hakijoille. Suomesta tulee voida hakea turvapaikkaa humanitaarisista syistä, mutta Suomen tulee voida rajoittaa tulijoiden määrää, mikäli kotoutusta ei pystytä järjestämään riittävän tehokkaasti.</p><p>Mikäli turvapaikanhakija työllistyy turvapaikkaprosessin aikana, hänelle tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa, joka ei raukea, vaikka turvapaikkahakemuksesta tulisi negatiivinen päätös. Jokaisen, joka pystyy elättämään perheensä, tulee saada tuoda perheensä Suomeen omalla kustannuksellaan.&quot;</p> Turvapaikan käsite juontaa juurensa antiikin Kreikasta, ja kautta länsimaisen historian kansalaisilla on ollut mahdollisuus paeta vainoavaa valtiota. Vasta toisen maailmansodan jälkeen YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14 pykälän myötä käytöntö laajeni maailmanlaajuiseksi:

"1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. 2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä."

Ennustan, että tätä nimenomaista pykälää tullaan päivittämään lähivuosikymmeninä, ja perustuslakimme 19 § tullaan tarkentamaan siltä osin, kenellä kaikilla on Suomessa oikeus sosiaaliturvaan.

Nämä ovat kuitenkin pitkän aikavälin ratkaisuja, ja vaikka niiden valmistelu aloitettaisiin tänään, valmista voi odottaa aikaisintaan luokkaa vuosikymmenen päästä.

 

Vaalit ovat kuitenkin tulossa, joten on paikallaan ehdottaa jotakin, joka lisää kansalaistemme turvallisuutta ensi tilassa.

Paras ja ensisijainen ratkaisu olisi tietysti vapauttaa työmarkkinoita sen verran, että yhä useammalla turvapaikanhakijalla olisi mahdollisuus työllistyä mahdollisimman nopeasti, ja integroitua työn kautta. Työmarkkinajärjestömme kuitenkin vastustavat tätä viimeiseen saakka, joten tämän uudistuksen läpiajamisen vaikeus on verrattavissa perustuslakimuutokseen.

Siispä on paikallaan ehdottaa jotain välittömästi toteuttamiskelpoista.

Muistan lukeneeni vuosituhannen alussa ensimmäisestä somalinaisesta, joka suoritti vapaaehtoisen asepalveluksen Suomessa. En muista oliko juttu Ruotuväessä tai Hesarissa, mutta kohtelu oli kuulemma täysin tasa-arvoista.

Ehdotan siis, että 18-25 vuotiaat miespuoliset turvapaikanhakijat integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan pakollisen aseettoman palveluksen kautta. Minimissään kuutisen kuukautta armeijan harmaissa ilman pääsyä a-tarvikkeisiin tutustuttaisi sekä suomalaisiin, että yhteisten sääntöjen noudattamiseen.

Tiedän että ehdotus on radikaali, mutta jos turvapaikanhakijoiden integroimiseen olisi helppoja keinoja, ne olisivat jo käytetty. Ja toisaalta, jos pakollista asepalvelusta voidaan soveltaa Suomen kansalaisiin, lienee paikallaan kysyä miksi sitä ei voisi soveltaa turvapaikanhakijoihin?

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, sekä ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

PS. Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta: Kolme ehdotusta terroririskin pienentämiseksi (21.8.2017)

 

 

PPS. Näkökulma aseettomasta palveluksesta on omani, eikä puolueen. Puolueen kannan voi lukea puolueohjelmastamme:

"Työperäinen maahanmuutto

Työperäisen maahanmuuton esteet tulee poistaa. Kaikille, joilla on mahdollisuus elättää itsensä, tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa. Oleskeluluvan tulee päättyä, jos henkilö ei pysty elättämään itseään omalla työllään. Kaikilla maassa jo olevilla pitäisi olla oikeus tehdä vapaasti töitä.

Yliopistoista ja korkeakouluista valmistuville ulkomaan kansalaisille tulee myöntää nykyistä suuremmat vapaudet työnhakuun. Maahanmuuttajien työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua – valtion ei tule valvoa, onko maahanmuuttajan saamalle työlle erityinen tarve Suomessa.

Humanitaarinen maahanmuutto

Ihmisten auttaminen konfliktien lähialueilla tulee olla ensisijainen humanitaarinen tavoite. Kannustimet turvapaikan hakemiseen Suomesta muusta kuin humanitaarisesta syystä tulee poistaa. Maahanmuuttopolitiikan painopisteen tulee olla laadukkaassa kotouttamisessa maassa jo oleskeleville hakijoille. Suomesta tulee voida hakea turvapaikkaa humanitaarisista syistä, mutta Suomen tulee voida rajoittaa tulijoiden määrää, mikäli kotoutusta ei pystytä järjestämään riittävän tehokkaasti.

Mikäli turvapaikanhakija työllistyy turvapaikkaprosessin aikana, hänelle tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa, joka ei raukea, vaikka turvapaikkahakemuksesta tulisi negatiivinen päätös. Jokaisen, joka pystyy elättämään perheensä, tulee saada tuoda perheensä Suomeen omalla kustannuksellaan."

]]>
20 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267618-miespuoliset-turvapaikanhakijat-aseettomaan-palvelukseen#comments Kotimaa Asepalvelus Integraatio Turvapaikan hakijat Mon, 14 Jan 2019 20:27:53 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267618-miespuoliset-turvapaikanhakijat-aseettomaan-palvelukseen
Humaanimpaa päihdepolitiikkaa http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267617-humaanimpaa-paihdepolitiikkaa <p>Piraattipuolue ajaa huumeiden dekriminalisointia ja kannabiksen laillistamista. Vaikka tämä kysymys ei ole oman agendani ytimessä, tuen tätä tavoitetta. Nykyinen kieltolakipolitiikka rankaisee jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ja lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Sen lisäksi lainsäädäntö on älyllisesti epärehellistä: Kielletään suhteellisen harmittomia päihteitä, mutta sallitaan alkoholi, joka on selvästi myrkyllisempi kuin suurin osa kielletyistä aineista.</p><p>Kaikki päihteet ovat jollakin tavalla haitallisia, sitä ei kannata yrittää kiistää. Moni päihteitä voi kuitenkin käyttää kohtuudella: Haitat ovat niin pieniä verrattuna käyttäjän kokemaan mielihyvään, että käyttäjä kokee sen olevan hyvä päätös. Vähän niin kuin sokerin kohtuukäyttö. Sokeri ei varsinaisesti ole terveellistä, mutta harva meistä luopuu kokonaan pullasta, karkista tai limpparista. Satunnaisesti kohtuullisina annoksina käytettyinä näillä on äärimmäisen vähän merkitystä terveyden kannalta.</p><p>Päihteiden käyttäjät voidaan siis karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Niihin, joille se on ongelma ja niihin, joille se ei ole ongelma. Tästä päästään nykyisen lainsäädännön järjettömyyteen.</p><ol><li><p>Me voimme rankaista ihmisiä joille päihteet eivät ole ongelma - mutta miksi meidän niin pitäisi tehdä? Miksi käyttää verovaroja siihen, että estämme ihmisiä käyttämästä päihteitä jos niistä ei aiheudu heille ongelmia?</p></li><li><p>Me voimme rankaista ihmisiä jotka ovat riippuvaisia päihteistä. He eivät yleensä tahtoisi olla riippuvaisia päihteistä, eikä rangaistuksilla ole heidän päihteidenkäyttöönsä erityisemmin vaikutusta. Yleensä päihderiippuvainen tarvitsee päihdekuntoutusta ja mielenterveyspalveluita.</p></li></ol><p>Tässä toisessa ryhmässä korostuvat ihmiset joille on muutenkin kasautunut elämässä haasteita: Mielenterveysongelmia, köyhyyttä, yksinäisyyttä, työttömyyttä&hellip; Päihderiippuvuutta ilmenee kaikissa sosioekonomisissa luokissa, mutta sen seuraukset ovat usein vakavempia mitä heikommalla ihminen muutoin on. Jos ei ole varaa yksityiseen terveydenhoitoon tai ei ole hyvää sosiaalista verkostoa, on addiktion karistaminen haastavampaa.</p><p>Päihteiden kriminalisaatio osuu myös vahvemmin heikossa asemassa oleviin. Suurituloiselle rikesakko hallussapidosta tai käytöstä on helppo maksaa, pienituloiselle se voi tarkoittaa luottohäiriömerkintää. Suurituloisella riittää omat rahat vähän suurempaankin päihteiden kulutukseen, pienituloisella tulee nopeammin vastaan taloudelliset vaikeudet rahan mennessä päihteiden käyttöön: Vuokra jää maksamatta, ruokaa ei ole ja houkutus siirtyä pelkästä käyttäjästä huumeiden myyjäksi kasvaa nopeasti. Huumeiden myynnistä ja välittämisestä rankaistaan käyttöä ja hallussapitoa ankarammin. Oma lukunsa on ulkomaalaiset: Huumeiden kanssa tekemisiin joutunut suomessa kasvanut nuori voidaan karkottaa kotimaahansa. Tämä tarkoittaa moninkertaista rangaistusta rikoksesta, jossa ei varsinaisesti ollut uhria: Kenenkään koskemattomuutta ei olla loukattu, eikä kenenkään omaisuutta viety.</p><p>Päihteiden dekriminalisointi tuskin lisäisi päihteiden kokonaiskäyttöä merkittävästi. Kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että paitsi käytön ja hallussapidon salliminen, niin sen valvottu myyminen laillistettaisiin samaan tapaan kuin alkoholi ja tupakka. Tämä veisi rahavirtoja pois järjestäytyneestä rikollisuudesta ja toisi veroeuroja valtion kirstuun, jolla voitaisiin sitten tarjota hoitoa päihderiippuvaisille. Järjestäytyneen rikollisuuden resurssien väheneminen olisi monella tapaa suotuisaa kehitystä.</p><p>Humaanimpi päihdepolitiikka auttaisi päihteidenkäyttäjiä, vähentäisi järjestäytynyttä rikollisuutta ja toisi johdonmukaisuutta nykytilanteeseen nähden.</p><p>&nbsp;</p> Piraattipuolue ajaa huumeiden dekriminalisointia ja kannabiksen laillistamista. Vaikka tämä kysymys ei ole oman agendani ytimessä, tuen tätä tavoitetta. Nykyinen kieltolakipolitiikka rankaisee jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ja lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Sen lisäksi lainsäädäntö on älyllisesti epärehellistä: Kielletään suhteellisen harmittomia päihteitä, mutta sallitaan alkoholi, joka on selvästi myrkyllisempi kuin suurin osa kielletyistä aineista.

Kaikki päihteet ovat jollakin tavalla haitallisia, sitä ei kannata yrittää kiistää. Moni päihteitä voi kuitenkin käyttää kohtuudella: Haitat ovat niin pieniä verrattuna käyttäjän kokemaan mielihyvään, että käyttäjä kokee sen olevan hyvä päätös. Vähän niin kuin sokerin kohtuukäyttö. Sokeri ei varsinaisesti ole terveellistä, mutta harva meistä luopuu kokonaan pullasta, karkista tai limpparista. Satunnaisesti kohtuullisina annoksina käytettyinä näillä on äärimmäisen vähän merkitystä terveyden kannalta.

Päihteiden käyttäjät voidaan siis karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Niihin, joille se on ongelma ja niihin, joille se ei ole ongelma. Tästä päästään nykyisen lainsäädännön järjettömyyteen.

  1. Me voimme rankaista ihmisiä joille päihteet eivät ole ongelma - mutta miksi meidän niin pitäisi tehdä? Miksi käyttää verovaroja siihen, että estämme ihmisiä käyttämästä päihteitä jos niistä ei aiheudu heille ongelmia?

  2. Me voimme rankaista ihmisiä jotka ovat riippuvaisia päihteistä. He eivät yleensä tahtoisi olla riippuvaisia päihteistä, eikä rangaistuksilla ole heidän päihteidenkäyttöönsä erityisemmin vaikutusta. Yleensä päihderiippuvainen tarvitsee päihdekuntoutusta ja mielenterveyspalveluita.

Tässä toisessa ryhmässä korostuvat ihmiset joille on muutenkin kasautunut elämässä haasteita: Mielenterveysongelmia, köyhyyttä, yksinäisyyttä, työttömyyttä… Päihderiippuvuutta ilmenee kaikissa sosioekonomisissa luokissa, mutta sen seuraukset ovat usein vakavempia mitä heikommalla ihminen muutoin on. Jos ei ole varaa yksityiseen terveydenhoitoon tai ei ole hyvää sosiaalista verkostoa, on addiktion karistaminen haastavampaa.

Päihteiden kriminalisaatio osuu myös vahvemmin heikossa asemassa oleviin. Suurituloiselle rikesakko hallussapidosta tai käytöstä on helppo maksaa, pienituloiselle se voi tarkoittaa luottohäiriömerkintää. Suurituloisella riittää omat rahat vähän suurempaankin päihteiden kulutukseen, pienituloisella tulee nopeammin vastaan taloudelliset vaikeudet rahan mennessä päihteiden käyttöön: Vuokra jää maksamatta, ruokaa ei ole ja houkutus siirtyä pelkästä käyttäjästä huumeiden myyjäksi kasvaa nopeasti. Huumeiden myynnistä ja välittämisestä rankaistaan käyttöä ja hallussapitoa ankarammin. Oma lukunsa on ulkomaalaiset: Huumeiden kanssa tekemisiin joutunut suomessa kasvanut nuori voidaan karkottaa kotimaahansa. Tämä tarkoittaa moninkertaista rangaistusta rikoksesta, jossa ei varsinaisesti ollut uhria: Kenenkään koskemattomuutta ei olla loukattu, eikä kenenkään omaisuutta viety.

Päihteiden dekriminalisointi tuskin lisäisi päihteiden kokonaiskäyttöä merkittävästi. Kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että paitsi käytön ja hallussapidon salliminen, niin sen valvottu myyminen laillistettaisiin samaan tapaan kuin alkoholi ja tupakka. Tämä veisi rahavirtoja pois järjestäytyneestä rikollisuudesta ja toisi veroeuroja valtion kirstuun, jolla voitaisiin sitten tarjota hoitoa päihderiippuvaisille. Järjestäytyneen rikollisuuden resurssien väheneminen olisi monella tapaa suotuisaa kehitystä.

Humaanimpi päihdepolitiikka auttaisi päihteidenkäyttäjiä, vähentäisi järjestäytynyttä rikollisuutta ja toisi johdonmukaisuutta nykytilanteeseen nähden.

 

]]>
10 http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267617-humaanimpaa-paihdepolitiikkaa#comments Kotimaa Dekriminalisointi Huumeet Päihdepolitiikka Mon, 14 Jan 2019 20:26:47 +0000 Saga Nyrén http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267617-humaanimpaa-paihdepolitiikkaa
Poliitikkojen on yhä vaikea puhua rikollisuuden ja turvapaikanhaun kytköksestä http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267572-poliitikkojen-on-yha-vaikea-puhua-rikollisuuden-ja-turvapaikanhaun-kytkoksesta <p>&rdquo;Kotoutumisessa on kiinnitettävä enemmän huomiota suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin ja siihen, että niitä pitää pystyä täällä kunnioittamaan&hellip;&rdquo;</p><p>&rdquo;Nämä luvut kertovat, että jotain on mennyt pieleen maahanmuuttajien laillisuuskasvatuksessa&hellip;&rdquo;</p><p>&rdquo;Meidän pitää nyt kysyä, olemmeko epäonnistuneet kotouttamisessa ja onko niin, ettei Suomeen muuttaneille ole kerrottu riittävästi&hellip;&rdquo;</p><p>Yllä olevat ovat <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005963765.html">lainauksia</a> suomalaisilta puoluejohtajilta.</p><p>///</p><p>Oulun epäillyt seksuaalirikokset pakottavat suomalaiset kohtaamaan yhden humanitaariseen maahanmuuttoon ja turvapaikkajärjestelmäämme liittyvän valitettavan totuuden.</p><p>Se on erityisen kiusallinen useimmille puolueille ja mediallekin siksi, että yksi puolue on oman käsityksensä asiasta ilmoittanut tosiasiana jo vuosia sitten &ndash; ja vaikka optimistisemmat suomalaiset ovat toivoneet toisin, se näyttää osin olevan totta. Harva poliittinen toimija perussuomalaisten ulkopuolella pystyy vieläkään sanomaan sitä ääneen, vaikka epäiltyjä rikoksia ei ymmärrä kukaan ja &rdquo;sietokyky ylittyy&rdquo; kaikilla, kuten eräs poliitikko tiedotteessaan sanoi. Tästä kertovat myös yo. lainaukset.</p><p>Se tosiasia on tämä: jos haluamme auttaa ja ottaa vastaan hyvin erilaisen nais- ja seksuaalisuuskäsityksen kulttuurista tulevia ihmisiä &ndash; antaa heille turvaa ja ottaa heidät keskuuteemme vapaan yhteiskunnan pelisäännöin &ndash; meidän täytyy hyväksyä samalla se, että omien kansalaistemme turvallisuus heikentyy ainakin joiltain osin. Ikävintä on, että tuo jokin osa näyttää olevan alaikäiset lapset ja erityisesti nuoret tytöt.</p><p>Jos turvapaikanhakijoita tulee massoittain, mikä tällä hetkellä ei ole tilanne, myös tällaisia rikoksia voi odottaa tapahtuvan kasvavasti. (Poliisille ilmoitettujen raiskausten määrä on vuosina 2014&ndash;2017 kasvanut 1009 kappaleesta 1242 kappaleeseen määrän kasvaessa jokaisena vuotena välissä. Lasten seksuaaliset hyväksikäytöt sen sijaan vähentyivät samalla ajanjaksolla, mutta&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-10594855">palasivat viime vuonna&nbsp;jälleen vuoden 2014 tasolle</a>.)</p><p>Poliisin tänään Ylellä julkaisemien ennakkotietojen mukaan ulkomaalaisten osuus kaikista tietoon tulleista seksuaalirikoksista oli viime vuonna 25,3 prosenttia ja lasten seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa 19,2 prosenttia. Ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä on alle viisi prosenttia.</p><p>Päättäjien kannalta tosiasian myöntäminen tarkoittaa sitä, että perusturvallisuuden heikentyminen täytyy ottaa huomioon, kun mietitään turvapaikanhakijoiden ottamista ja sitä, voidaanko järjestelmää jatkaa nykyiseen malliin. Täyden valvonnan poliisivaltiota tuskin haluamme tai edes talouden puolesta kykenemme pystyttämään, ja pari tuntia kotoutusluentoa tai &rdquo;laillisuuskasvatusta&rdquo; ei varmasti muuta asiaa, jos aikuinen, rikollisuuteen taipuvainen ihminen on valmis järjestelmällisesti hyväksikäyttämään alaikäisiä, alle 15-vuotiaita tyttöjä. Lapsia.</p><p><a href="http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152441/265_Lehti_ym_2014.pdf">Tuhanteen kertaan netissä siteeratut Optulan rikostilastot </a>vahvistavat&nbsp;tiettyjen kansallisuuksien ja kulttuuripiirin edustajien moninkertaisesti suuremman riskin syyllistyä seksuaalirikoksiin. Ja kun <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005206976.html">maahamme on ollut eniten tulijoita</a> tältä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta, ja tulijoita oli yksittäisenä vuotena hurja määrä, ovat&nbsp;haittapuolet nyt nähtävissä.</p><p>Päättäjien tehtävä ei ole kadehdittava. Turvapaikkajärjestelmään puuttuminen muin keinoin, kuin mitä EU-alueella on jo yhteisesti tehty, ei ole helppoa. Siitä irtautuminen vaatisi kansainvälisten sopimusten rikkomista, eikä avun lopettamiseen muutenkaan ole monilla halua. Toisaalta EU-maista Itävalta on ottanut käyttöön turvapaikanhakijakiintiön, joka&nbsp;EU:n <a href="http://www.politico.eu/article/asylum-seekers-limit-not-illegal-council-legal-opinion-commission-migration/">ministerineuvoston mukaan</a>&nbsp;ei riko kansainvälistä lakia.</p><p>Sosiaaliturvamme muokkaaminen vähemmän houkuttelevaksi &ndash; kuten monissa Euroopan maissa &ndash; sillä tarkoituksella, että ankeampi elämä ajaisi nuoria miehiä nopeammin kotimaihinsa, lipsahtaa perustuslain nojalla helposti heikennykseksi myös omille kansalaisille. Turvapaikanhakijoiden eristäminen taas estää kotoutumisen mahdollisuudet niidenkin osalta, jotka siihen oikeasti olisivat kykeneväisiä.</p><p>Useimmin tarjotut keinot, seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen ja karkotusten nopeuttaminen, puolestaan auttavat vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Silloin kun uhreja jo on.</p><p>Monen poliitikon esiin nostama poliisin resurssien kasvattaminen voi tuoda konkreettista apua.</p><p>Varmaa lienee ainakin se, että &rdquo;kotoutumisen tehostamisen&rdquo; hokeminen ei suurelle osalle suomalaisista riitä. Sen ei pitäisi jatkossa riittää myöskään suomalaisille poliitikoille, jotka ovat vastuussa kansalaisten turvallisuudesta.</p><p>Ja samaan aikaan pitäisi kaikkien jaksaa muistaa, että kaikissa ihmisryhmissä, kaikkien kansallisuuksien joukossa, ylivoimainen enemmistö on hyviä ihmisiä, jotka eivät halua vahingoittaa toisia.</p><p>////</p><p>Tätä kirjoittaessa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on&nbsp;<a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/269125-kai-mykkanen-ylelle-oulun-epaillyt-tyypillisista-turvapaikanhakumaista-yhdistava">tuonut julki tiedon,</a> että Oulun seksuaalirikoksista epäillyt ovat tulleet Suomeen &rdquo;tyypillisistä turvapaikanhakumaista&rdquo;. Hänen mukaansa Oulussa näkyy epäiltyihin liittyvä yhdistävä seikka eli tietyistä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista tulevien miesten yliedustus seksuaalirikoksissa. Heidän rikostasonsa oli vuosikymmenen alussa raiskausrikoksissa 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.</p><p>&rdquo;Jos Suomesta hakee turvaa, ei voi olla niin, että sen jälkeen itse aiheuttaa turvattomuutta&rdquo;, Mykkänen myös sanoo.</p><p>Myös vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto&nbsp;<a href="http://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miksi-irakilaiset-ovat-yliedustettuina-raiskaustilastoissa-pekka-haavisto-en-osaa-sanoa-olisiko-irakilaisessa-kulttuurissa-jotain-aivan-erityista/7239460#gs.PQdbOJeK">sanoo MTV:llä suoraan,</a> että vuoden 2015 turvapaikanhakijapiikki näkyy nyt kaikkialla Euroopassa ja Suomessa. Hän ihmettelee sitä, että kotoutuminen on vielä usean vuodenkin jälkeen heikkoa. Toisaalta Haavisto yhä uskoo kotouttamisen tehoon ja vetoaa kotouttamistoimien lisäämiseksi.</p><p>&rdquo;Meillä on luottamuksen kulttuuri Suomessa. Lapset voivat liikkua vapaasti, naiset voivat liikkua rauhassa kaduilla. Tässä on hyvin suuri kulttuurinen ero moniin Lähi-idän maihin&rdquo;, Haavisto pohtii erityisesti sodan runteleman Irakin ja Suomen eroa.</p><p>Osaa esille tulleista maahanmuuton haitoista voidaan kenties ehkäistä vain turvapaikanhaun määriä radikaalisti rajoittamalla, mutta Suomen on vaikea nähdä itsenäisesti ryhtyvän niin poikkeukselliseen toimeen. Se on muutenkin kysymys, joka liittyy tulevaisuuteen, ei nykyiseen rikosilmiöön.</p><p>Suomessa jo olevien riskiryhmään kuuluvien nuorten miesten osalta täytyy keksiä muunlaisia keinoja. Oma osaamiseni ei riitä sen arvioimiseen, kuinka paljon viranomaiset voivat tehdä ennaltaehkäisyn lisäämiseksi. Yksi kansalaisten keinoista on vanhempien tiukentuva valvonta lasten ja nuorten sosiaalisen median käytön suhteen. Siihen on syytä kaikkien netin jahtaajien vuoksi.</p> ”Kotoutumisessa on kiinnitettävä enemmän huomiota suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin ja siihen, että niitä pitää pystyä täällä kunnioittamaan…”

”Nämä luvut kertovat, että jotain on mennyt pieleen maahanmuuttajien laillisuuskasvatuksessa…”

”Meidän pitää nyt kysyä, olemmeko epäonnistuneet kotouttamisessa ja onko niin, ettei Suomeen muuttaneille ole kerrottu riittävästi…”

Yllä olevat ovat lainauksia suomalaisilta puoluejohtajilta.

///

Oulun epäillyt seksuaalirikokset pakottavat suomalaiset kohtaamaan yhden humanitaariseen maahanmuuttoon ja turvapaikkajärjestelmäämme liittyvän valitettavan totuuden.

Se on erityisen kiusallinen useimmille puolueille ja mediallekin siksi, että yksi puolue on oman käsityksensä asiasta ilmoittanut tosiasiana jo vuosia sitten – ja vaikka optimistisemmat suomalaiset ovat toivoneet toisin, se näyttää osin olevan totta. Harva poliittinen toimija perussuomalaisten ulkopuolella pystyy vieläkään sanomaan sitä ääneen, vaikka epäiltyjä rikoksia ei ymmärrä kukaan ja ”sietokyky ylittyy” kaikilla, kuten eräs poliitikko tiedotteessaan sanoi. Tästä kertovat myös yo. lainaukset.

Se tosiasia on tämä: jos haluamme auttaa ja ottaa vastaan hyvin erilaisen nais- ja seksuaalisuuskäsityksen kulttuurista tulevia ihmisiä – antaa heille turvaa ja ottaa heidät keskuuteemme vapaan yhteiskunnan pelisäännöin – meidän täytyy hyväksyä samalla se, että omien kansalaistemme turvallisuus heikentyy ainakin joiltain osin. Ikävintä on, että tuo jokin osa näyttää olevan alaikäiset lapset ja erityisesti nuoret tytöt.

Jos turvapaikanhakijoita tulee massoittain, mikä tällä hetkellä ei ole tilanne, myös tällaisia rikoksia voi odottaa tapahtuvan kasvavasti. (Poliisille ilmoitettujen raiskausten määrä on vuosina 2014–2017 kasvanut 1009 kappaleesta 1242 kappaleeseen määrän kasvaessa jokaisena vuotena välissä. Lasten seksuaaliset hyväksikäytöt sen sijaan vähentyivät samalla ajanjaksolla, mutta palasivat viime vuonna jälleen vuoden 2014 tasolle.)

Poliisin tänään Ylellä julkaisemien ennakkotietojen mukaan ulkomaalaisten osuus kaikista tietoon tulleista seksuaalirikoksista oli viime vuonna 25,3 prosenttia ja lasten seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa 19,2 prosenttia. Ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä on alle viisi prosenttia.

Päättäjien kannalta tosiasian myöntäminen tarkoittaa sitä, että perusturvallisuuden heikentyminen täytyy ottaa huomioon, kun mietitään turvapaikanhakijoiden ottamista ja sitä, voidaanko järjestelmää jatkaa nykyiseen malliin. Täyden valvonnan poliisivaltiota tuskin haluamme tai edes talouden puolesta kykenemme pystyttämään, ja pari tuntia kotoutusluentoa tai ”laillisuuskasvatusta” ei varmasti muuta asiaa, jos aikuinen, rikollisuuteen taipuvainen ihminen on valmis järjestelmällisesti hyväksikäyttämään alaikäisiä, alle 15-vuotiaita tyttöjä. Lapsia.

Tuhanteen kertaan netissä siteeratut Optulan rikostilastot vahvistavat tiettyjen kansallisuuksien ja kulttuuripiirin edustajien moninkertaisesti suuremman riskin syyllistyä seksuaalirikoksiin. Ja kun maahamme on ollut eniten tulijoita tältä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta, ja tulijoita oli yksittäisenä vuotena hurja määrä, ovat haittapuolet nyt nähtävissä.

Päättäjien tehtävä ei ole kadehdittava. Turvapaikkajärjestelmään puuttuminen muin keinoin, kuin mitä EU-alueella on jo yhteisesti tehty, ei ole helppoa. Siitä irtautuminen vaatisi kansainvälisten sopimusten rikkomista, eikä avun lopettamiseen muutenkaan ole monilla halua. Toisaalta EU-maista Itävalta on ottanut käyttöön turvapaikanhakijakiintiön, joka EU:n ministerineuvoston mukaan ei riko kansainvälistä lakia.

Sosiaaliturvamme muokkaaminen vähemmän houkuttelevaksi – kuten monissa Euroopan maissa – sillä tarkoituksella, että ankeampi elämä ajaisi nuoria miehiä nopeammin kotimaihinsa, lipsahtaa perustuslain nojalla helposti heikennykseksi myös omille kansalaisille. Turvapaikanhakijoiden eristäminen taas estää kotoutumisen mahdollisuudet niidenkin osalta, jotka siihen oikeasti olisivat kykeneväisiä.

Useimmin tarjotut keinot, seksuaalirikosten rangaistusten koventaminen ja karkotusten nopeuttaminen, puolestaan auttavat vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Silloin kun uhreja jo on.

Monen poliitikon esiin nostama poliisin resurssien kasvattaminen voi tuoda konkreettista apua.

Varmaa lienee ainakin se, että ”kotoutumisen tehostamisen” hokeminen ei suurelle osalle suomalaisista riitä. Sen ei pitäisi jatkossa riittää myöskään suomalaisille poliitikoille, jotka ovat vastuussa kansalaisten turvallisuudesta.

Ja samaan aikaan pitäisi kaikkien jaksaa muistaa, että kaikissa ihmisryhmissä, kaikkien kansallisuuksien joukossa, ylivoimainen enemmistö on hyviä ihmisiä, jotka eivät halua vahingoittaa toisia.

////

Tätä kirjoittaessa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on tuonut julki tiedon, että Oulun seksuaalirikoksista epäillyt ovat tulleet Suomeen ”tyypillisistä turvapaikanhakumaista”. Hänen mukaansa Oulussa näkyy epäiltyihin liittyvä yhdistävä seikka eli tietyistä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista tulevien miesten yliedustus seksuaalirikoksissa. Heidän rikostasonsa oli vuosikymmenen alussa raiskausrikoksissa 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.

”Jos Suomesta hakee turvaa, ei voi olla niin, että sen jälkeen itse aiheuttaa turvattomuutta”, Mykkänen myös sanoo.

Myös vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto sanoo MTV:llä suoraan, että vuoden 2015 turvapaikanhakijapiikki näkyy nyt kaikkialla Euroopassa ja Suomessa. Hän ihmettelee sitä, että kotoutuminen on vielä usean vuodenkin jälkeen heikkoa. Toisaalta Haavisto yhä uskoo kotouttamisen tehoon ja vetoaa kotouttamistoimien lisäämiseksi.

”Meillä on luottamuksen kulttuuri Suomessa. Lapset voivat liikkua vapaasti, naiset voivat liikkua rauhassa kaduilla. Tässä on hyvin suuri kulttuurinen ero moniin Lähi-idän maihin”, Haavisto pohtii erityisesti sodan runteleman Irakin ja Suomen eroa.

Osaa esille tulleista maahanmuuton haitoista voidaan kenties ehkäistä vain turvapaikanhaun määriä radikaalisti rajoittamalla, mutta Suomen on vaikea nähdä itsenäisesti ryhtyvän niin poikkeukselliseen toimeen. Se on muutenkin kysymys, joka liittyy tulevaisuuteen, ei nykyiseen rikosilmiöön.

Suomessa jo olevien riskiryhmään kuuluvien nuorten miesten osalta täytyy keksiä muunlaisia keinoja. Oma osaamiseni ei riitä sen arvioimiseen, kuinka paljon viranomaiset voivat tehdä ennaltaehkäisyn lisäämiseksi. Yksi kansalaisten keinoista on vanhempien tiukentuva valvonta lasten ja nuorten sosiaalisen median käytön suhteen. Siihen on syytä kaikkien netin jahtaajien vuoksi.

]]>
47 http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267572-poliitikkojen-on-yha-vaikea-puhua-rikollisuuden-ja-turvapaikanhaun-kytkoksesta#comments Kotimaa Seksuaalirikokset Mon, 14 Jan 2019 14:31:46 +0000 Teppo Ovaskainen http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267572-poliitikkojen-on-yha-vaikea-puhua-rikollisuuden-ja-turvapaikanhaun-kytkoksesta