Vastakkainasettelun aika ei ole ohi

Harvoin pahoitan mieleni mediassa näkyvistä asioista, mutta nyt kävi niin, kun näin SAK:n, Akava:n ja STTK:n ”Mikä fiilis”-kampanjan mainoksia tv:ssä. Kävin sivustollakin ja ”mainoksissa” lukee mm. näin: "Ainoa loma = lomautus. Jos ammattiliittoja ei olisi, tuskinpa olisi lomiakaan." "Kuusi euroa tunnissa. Jos ammattiliittoja ei olisi, tuskinpa maksettaisiin asiallisia palkkojakaan." Tässä pari esimerkkiä siitä, mikä on liittojen arvostus työnantajaa kohtaan. Monet naureskelevat sille, että työnantajia pidetään edelleen riistäjinä, mutta eiköhän se tässä tullut todistettua, että näin se edelleen on.

Minä yrittäjänä ja työnantajana kyllä pahoitin tästä mieleni. Olen pyrkinyt tarjoamaan töitä mahdollisuuksien mukaan ja palkitsemaan hyvin tehdystä työstä. Tiedän, että kaikki ei ole täydellistä, mutta parhaani olen yrittänyt. Viime vuonna (asiakkaan konkurssista johtuen) otimme mm. 30 000 euroa lainaa sen takia, että saimme palkat maksettua ajoissa. Panttina näille lainoille on meidän omakotitalomme, jossa asumme kahden ala-asteikäisen lapsemme kanssa. Talomme on panttina myös muille yrityksen lainoille, joilla olemme yritystä pyrkineet kehittämään ja kasvattamaan. Olenkin todella surullinen ja pettynyt siihen, minkä kuvan työnantajista tämä liittojen ”Mikä fiilis”- kampanja antaa. Tässä aivopestään samalla tulevaisuuden työntekijöitä ajattelemaan, että työnantaja on se paha riistäjä, jota vastaan pitää taistella.

Yhteiskuntasopimus on taas kaivettu naftaliinista ja ”SAK:ssa rasvataan jo lakkokonetta” Ylen uutisten mukaan. Kaikessa vasemmiston ja työntekijäliittojen kirjoituksissa ja puheissa huokuu sama ajatus: Työntekijän asemaa pyritään huonontamaan ja se tehdään kiusallaan. Kovaa kritiikkiä on saanut osakseen mm. esitys, jossa koeaikaa pidennettäisiin, takaisinottovelvoitetta lyhennettäisiin ja määräaikaisten työsuhteiden kriteerejä helpotettaisiin. Mm. SDP:n Tarja Filatov on arvostellut näitä muutoksia kovin. En väitä, että nämä muutokset ovat mukavia työntekijän näkökulmasta. Tässäkin keskustelussa näkyy kuitenkin se, että yrittäjä koetaan riistäjänä, joka käyttää näitä lakeja sitten mahdollisuuksien mukaan kiusatakseen työntekijöitä. Kukaan tuntemani työnantaja ei irtisano huvikseen. Jos teet työsi hyvin ja yrityksellä on kassassa rahaa, ei ole mitään syytä, miksi et selviäisi vähän pidemmästäkin koeajasta. Jos pääset määräaikaiseen työsopimukseen ja pystyt tuottamaan yritykselle tulosta hyvällä työllä, olet varmasti ansainnut jatkoa työllesi.

Me pk-yrittäjät koemme työllistämisen monesti isoksi riskiksi. On ymmärrettävä se, että jos yrityksen taloudessa tapahtuu muutos, ei ole mitään pohjatonta kassaa, josta palkka- ja sivukulurahoja ammennetaan. Tarvitaan muutoksia, jotta nykyisetkin työpaikat saadaan säilytettyä. Näissä keskusteluissa tuntuu unohtuvan ne ihmiset, jotka ovat työttöminä ja haluavat töihin. Työelämän muutokset pitää tehdä tasa-arvoisesti koskemaan kaikkia. (SDP nimenomaan kannattaa tasa-arvoa joka käänteessä.) Palkkaamisen riskiin tarvitaan helpotusta, jotta työttömät saavat töitä.

Emme me yrittäjät näiden muutosten puolella pahuuttamme ole. Mekin haluamme aidon mahdollisuuden näyttää, että voimme luoda työpaikkoja, kun siihen on realistiset mahdollisuudet. Tarja Filatov mm. kirjoittaa, että nämä muutokset lisäävät epävarmuutta työelämässä. Se on varmasti totta. Minun epävarmuuttani palkkaamisen lisää se, että jos tilanne kääntyy huonoksi, saattaa perheeni menettää kotinsa. Tässä tilanteessa jään myös täysin sosiaaliturvan ulkopuolelle. Epävarmuus on suhteellinen käsite.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu